Aluksi tulee pahoitella puuttuvaa kuvamateriaalia kokeista! Kuva ei liity kokeisiin mitenkään. Siinä on vain niin hieno pystykorva ; )
Ajelin sunnuntaina 12.9 Nissen kokeeseen HML:aan (Iittala) ottaakseni osaa Legendaariseen Nissen kokeeseen. Päätin kaiken kukkuraksi vielä kiertää JNS:sta lähtöni jälkeen varmuuden vuoksi ihan Tampereen kautta kun tuo tiisselikin on Suomessa niin kovin halpaa.
Kokeet järjestettiin pelloilla jotka voisivat sijoittua tyyliltää johonkin Pornaisten ja Lapuan välimaastoon. Kokeet olivat hyvin järjestetty. Riistaa oli paljon ja jokaiselle koiralle (Finaaliparia en jäänyt seuraamaan ja toivon että myös siinä koirat pääsivät linnuille) luotiin mahdollisuus saada palkinto kotimatkaa varten.
Omat tessu aloitti (niin kuin lähes aina) tuommoisella 75-80% vauhdilla, josta tuomari (aivan asiasta huomauttikin) Ensimmäisessä erässä ei lintuja omalle eikä Jyväskylän lahjalle Suomen Kanakoirakulttuurin edistämiseksi Mr Markus Kallion punaiselle Irskillekkään suotu. Muuten erä sujui mukavissa merkeissä muistellessa Altan parkettien partaveitsien edesottamuksia ja lastentarhoihin kadonneita lakkeja.
Erässä tosin sattui koirani eteen komea kaurispukki mutta koira jätti onneksi tämän poron sukulaisen rauhaan.
Toisessa erässä alkoivatkin olla katastrofin (Katastrofi tarkoittaa ikävähköä tapahtumaa joka on yleensä epätoivottu ja on usein yhteydessä pahojen asioiden juonitteluun) ainekset ilmassa. Koira aloitti vaudikkaasti toisen pointterin kanssa kunnes se osin tuomarin vihjauksesta johtuen että "kannattaa varmaan tuo vasemmalla oleva ojakin tarkastaa" sekä ohjaajan käsimerkkejä seuraten ryhtäsi ojaan törmäten suoraan fasaaniin. Puhallus pilliin siten että kuula kiertää varmasti vieläkin sputnikin rinnalla maata, koiran persus tonttiin. Epäonneksi toinen koira päätti jatkaa "lintutarhassa" sillä seurauksella että viisi muutakin fasaani siivittyi karkuun. Näistä malli suorituksista sain omalle ison miinuksen törmäyksestä ja toinen koira pääsi venyttelemään loppupäiväksi omistajansa peräkonttiin.
Kolmas "armonerä" käynnistyi vauhdikkaasta. Paritoverina ollut setteri otti mallikkaan seisonnan ohjaajan tätä kuitenkaan ilmoittamatta. Oma tessu lähestyi Setteriä hiljentäen vauhtia siten kuin aikoisi alkaa säestämään sitä. Ilmeisesti lähestymisestä johtuen Setteri purkikin seisonnan jonka seurauksena molemmat hyppäsivät ojaan painaen rinta rinnan myötätuuleen noin 50m ajan. No tietysti törmäten peltopyyhyn. Molemmat istuivat mallikkaasti käskystä, mutta omani kaksi hyödyntämättä jäänyttä lintutilannetta olivat jo enemmän kuin kotimatkan arvoisia.
Engl.Setteri palkittiin myöhemmin vielä AVO3 palkinnolla ja oli sen kyllä ansainnutkin, kuin myös itse kotimatkanikin. Mitä jäi käteen:
950 km ajamista, kolme erää joissa yhteensä 17 minuuttia hakua, yksi syömätön eväsleipä ja suunnaton se eräs joka jääköön nyt lasten takia sanomatta.
Mitä opittiin. Lähetä/ohjaa koiraa enemmän potentiaalisiin paikkoihin tuulta tarkkaillen (vrt. toinen erä). Kokeet olivat kuitenkin hyvät ja tuomarointi oikeudenmukaista kaikin puolin. Onnea kaikille kokeessa menestyneille korille ja ohjaajille. JNS kiittää ja kuittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti