maanantai 22. marraskuuta 2010

Aurinkoa Altassa, ARCTIC CUP OG ALTAPRØVEN 2010



Nyt kun on kotimainen kausi sopivasti pulkassa on aika valmistautua uuteen kauteen muistelemalla menneitä. ARCTIC CUP OG ALTAPRØVEN 2010 pidettiin huhtikuun puolessa välissä Norjan Altassa. Tarkemmin kisapaikka oli noin 30 km Altasta jäämerta kohden, monelle Suomalaiselle Perhokalastajalle tuttulle Repparille vievän tien varressa.

Useamman kerran Repparille (Reppafjordelva) mennessä olen ihaillut silmän kantamattomiin tien molemmin puolin jatkuvia tunturialueita.

Suomesta oli reissuun sonnustautunut melkoinen otanta alan harrastajia. Mukana oli Saksanseisojia, Bretoneita, Pointtereita, Irlannin ja Englanninsettereita. Kaikki olivat majoittautuneet Kuningas Haraldin suosikkilohijoen eli Altaelvan varressa sijaitsevaan Alta Campingiin. Tunnelma itse majoituksessa oli erittäin jännittynyt, sillä olivathan kaikki eri rodun edustajat pakotettuina samaan majoitustilaan. Voi kuulkaa sitä riemua mikä kaikui majoitustiloista aamusta iltaan. Siellä oli Setteri, Pointteri ja Bretoni miehet ja naiset olivat niin samassa nipussa jotta aamulla sai paatunutkin pointterimies varoa ettei taluta vahingossa Virkkulan Bretonia hihnan päässä.



Kisakeskuksena toimi Altan Ricahotel, jossa ilmoittautumiset ja kokoontumiset tapahtui. Suomalaiset varastivat aina jo aamusta koko shown eikä kenellekkään Norskille jäänyt epäselväksi mikä maa tulee tosissaan haastamaan Norjan koirat (ainakin näin me alussa kuviteltiin). Koiria on kokeessa mukana muutama sata joten kisa on kovaa ja joukossa on myös erittäin kovia koiria. Siinä moni Suomipoika erehtyy kun oman sessen kanssa viivalle laitetaan Norjalainen Saksanseisoja, Bretoneista puhumattakaan. Tunturi vaihtuu jalkojen alla aika vauhtia. Koirat kannattaa olla kovassa kunnossa jotta jaksaa tahkota kaksi pitkää päivää.



Ja ne Norjalaiset hiihtohullut tuomarit. Voi jumankeka että ne hiihtää kun hullut. Meikäläinen kun aamulla yritti saada turvonneilla käsillä nitropurkkia auki niin porukka paineli pienenä pisteenä jo horisontissa. Ei käynyt kateeksi Kallion Markusta jonka ensimmäinen päivä meni siihen kun suksen pohjissa oli 30cm lumipaakku ja mies kirjaimellisesti käveli Norjalaisten perässä. Tätä episoodia puolipäivää katselleina olivat he korkeimman armosta vahanneet Markuksen suksiin luistoa. Muuten Kallio hiihtäisi vieläkin pois tunturista.

Ensimmäinen päivä on vaikea koska läpi yön satanut vesi oli pehmentänyt kelin todella haastavaksi. Bretonit ja kevyet Setterit pärjäsivät jotenkuten mutta Pointterit polkivat lumen läpi koko päivän. Toisena yönä ollut pakkanen tekikin sitten todellisen lentokelin Altaan. Noin 2 cm lumikerroksen alla oli todellinen teräslumi joka olisi kantanut vaikka autolla ajamisen. Oli upeaa seurata koirien liikettä pitkin päivää. Aurinko paistoi ja lämmintä piisasi. Tuloksena oli uusi nousija voittajaluokkaan kun Koivumaan Jukan Kuuhingon Talvituuli nappasi AVO1 tuloksen. Lisäksi Hakulin Markku pääsi voittajaluokan finaaliin. Pointteri Kebab oli ulkona päivän aikana 90min ilman lintukosketusta, lukuunottamatta heti ensimmäisessä erässä 1 min jälkeen hävittyjä lintuja. Tuloksena tilanteessa oli kuitenkin hieno säestys, josta paritoveri lensi pihalle 500m peräänmenon jälkeen. Sitkeästi ykköstä yritettiin tuomarinkin avustuksella. Viimeisen maratonerän pituuskin oli vaatimattoman 45min! Upeaa kokeessa on se että tuomari antaa AINA jokaisen parin jälkeen kritiikin parin työskentelystä. Näin ollen tiedät koko päivän ajan missä palkinnossa olet vielä kiinni.

Suosittelen kisaa kaikille. Joukossa on mahtava, kaikkia kannustava tunnelma ja maisemat sekä kelit hivelevät silmää. Mitä tulee spekulointiin niistä helpoista ykkösistä voi jokainen kokeilla hakea sen Altasta. Toki riistankäsittelyä itsekkin arvostan yli kaiken joka on kyllä helpompaa "paukkupatruuna" kisoissa. Toisaalta Suomalainen koira saa kyllä loistaa Norjalaisten joukossa jos meinaa sen ykkösen ottaa. Jos päivän kunto on kohdallaan niin koira saa kyllä aina ansionsa mukaan. Ja se tuuri se tuuri, enkä puhu nyt Keskisen Marketista. Sitä tarvitaan Norjassakin. Jos mielit mukaan oheinen linkki kertoo lisätietoja ARCTIC CUP OG ALTAPRØVEN 2010 - kisoista:

http://www.vffk.no/ac/

Ohessa myös linkki videokoosteeseen. Huomion arvoista videossa on se mitä vauhtia tuomari lykkii seisonnalle ja mitä vauhtia Norjankoira menee paukusta perään ; )

http://www.youtube.com/watch?v=1dFhtI41g8M

maanantai 15. marraskuuta 2010

Uudemman kerran uudella maalla 13.11.2010



13.11.2010 Järjestettiin Uudenmaan Kanakoiraharrastajien toimesta heidän mestaruuskilpailunsa. Paikalle oli sonnustautunut 13 Ekipagea ympäri Suomen maan.

Keliolosuhteet olivat loistavat. Vettä oli satanut läpi yön ja sade jatkui tauotta läpi päivän. Tuulenvire oli onneton joten linnut olivat erittäin tiukassa.

Lähes kaikki koirat saivat päivän aikana kolme erää. Näiden erien aikana lintutöitä tehtiin vain yksi ja lintukontakteja taisi olla vain kolme näiden lisäksi. Todella poikkeuksellista Pornaisten koemaastoissa. Pointteri Kebab pisti kaikkensa peliin mutta hyvästä yrityksestä huolimatta ei tämä tuomarille riittänyt.

Kolmen erän jälkeen tuomari ilmoitti että tästä jatkaa iltapäivälle kolme koiraa: Joista yksi oli Pointteri Kebab. Nämä kaksi muuta kilpailevat järjestävän tahon mestaruudesta ja Kebab kilpailee avoimessa luokassa. Näistä kellään ei ollut enään tuomarin mukaan kahdollisuutta ykköseen. Siinä vaiheessa tuli jo mieleen että sama lähteä mussuttamaan Karjalanpiirakoita, mutta juoksutetaan nyt kun on kerta tänne asti tultu. Tämän lisäksi reservissä oli ns. Varapari joka korvaa tämän ensiksi tulessa olevan parin jos koirat eivät saa lintutöitä.

Eka pari ei kauaa pellolla viihtynyt kun toinen koirista päätti saatella muutamaa fasaania hiukan liian pitkää. Tämän jälkeen oli Kebabin vuoro Virtuksen parina.

Koirat olivat irti noin 5 min jolloin Kebabi otti seisonnan metsäsaarekkeen viereen. Ilmoitin seisonnan mutta huomasin heti että fasaani otti jalat alleen myötätuulta kohden. Koira takenti tilannetta noin 10 m jonka jälkeen pellon reunan tullessa vastaan petti linnulla hermot. Komensin koiran paikalleen ja pistin 2 piippua kohden 40m päässä lentävää lintua. Haulit eivät saaneet puhuttua tätä neitiä tonttiin vaan se jatkoi lentoa pellon yli kohden metsää.

Kytkin koiran ja kysyin tuomarilta miten homma jatkuu. Tuomari sanoi että päivä oli tässä. Kiitin ja nostin lakkia. Tuomari kysäisi haluanko kritiikkiä johon vastasin myöntävästi. Krittiikki oli kaksi sanaa pitkä: AVO 3. Kiitin ja kumarrin ja marssin suoraan Japanin ihmeen rattiin ja kajautin usvassa kohti kotia.

Tämän jälkeen oli ns. varaparissa ollut poitteriuros Wood-Nymph Black Bush sekä ohjaajansa/omistajansa Arto Kurvinen tehneet lintutyön AVO3 arvoisesti. Tuloksena oli kisan voitto. Onneksi olkoon voittajille. Hauskaa tilanteessa oli se että ilmeisesti oma AVO3 olin pyyhkiytynyt pois pellon ja parkkipaikan välillä sillä sitä ei ollut mainittu krittikissä enää ollenkaan.

Kisat oli kuitenkin tarjoiluineen kaikkineen hyvin järjestetty. Kallion Markuskin sai Ikeasta kaiken haluamansa (rouvan haluavan ; ) joten ei valittamista. Hienot kisat.

Oma kauden saldo oli aivan surkea:

Hämeenlinna AVO 0
Lapua AVO 0
Joroinen AVO 3
Pornainen AVO 2
Pornainen AVO 3?

Tuhansia turhaan ajettuja kilometrejä sillä saldolla että edelleen tahkotaan AVO luokassa. Positiivista oli se että nyt oikein valituilla kokeilla koiralla oli kuin olikin mahdollisuus linnuille. Joko koira tai ohjaaja kuitenkin rässi yleensä tilanteet. Mutta se on varmaan että periksi ei anneta. Analysoidaan kausi tarkkaan ja mietitään mitä tehtiin väärin ja mihin panostetaan. Oma analyysi on että nyt ruvetaan vain pistämään lintuja nurin kaksin käsin. Treenataan koira taas huippuiskuun ja pannaan tipuja tonttiin kokeissa ihan urakalla sillä sitä vartenhan nämä koirat on tehty vai mitä....????

Kiitän kaudesta kaikkia kovasti kannustaneita ja toivotan uusia jäseniä liittymään rohkeasti Niittylahden Sekaroturinkiin. Siellä saa hölmöillä kunnolla eikä tarvitse hävetä mitään. Kaikesta huolimatta sieltä on leivottu jo yksi nousijakin ; )

Lisäksi onnea vielä kerran voittajaluokkaan nouseille Ekipageille ja Sivujeni arvonnan voittaneelle Markku Hakulille. Hänen kauden patruunansa toimitetaan hänelle postitse tällä viikolla. Alla hiukan maistiaisia "upeasta" käsin tehdystä, uniikista partruunalaatikosta:

Kansi:



Pohja: