Noh niinpä. Tämä on taas yksi niistä tarinoista joka olisi saanut jäädä kokematta ja varsinkin kirjoittamatta. Mutta kun nyt on leikkiin lähdetty niin ei panna päätä pensaaseen vaan annetaan sitten palaa koko rahalla. Valitettavasti kuva "kollaasi" on Pointteri-Kebab painotteinen, koska Immosen puolentoistametrinen-kinoputki oli suunnattu hyvin yksipuolisesti tätä tumpelokaksikkoa kohti.
Jo menomatkalla alkoi alkoi tuntua siltä että tästä päivästä ei hyvä seuraa. Irskinnahka Immoskan Auti alkoi vilkuttaa ensin latauksen merkkivaloa ja heti perään tämä Saksan ihme ilmoitteli että nyt on öljykin koneesta loppu. Immonen alkoi epäilemään että Hirvasvuopion Lapin Shamaanin kirous alkaa tarttua Holmasta jo joka ukkoon. Kohta ei oo enään kavereitakaan kun ne alkaa karttamaan kuin spitaalista.
Joroisten kenttäkoe pidettiin Keski-Savon Kennelyhdistyksen toimesta. Kokeesta voi todeta sen verran että Lakeuksien peltoja ei Joroisissa ole, eikä mielestäni tarvitse ollakkaan. Peltojen koko vaihteli aina kapeista metsäsaarekepelloista, koirien hakuarvostelua varten riittävän laajoihin peltoalueisiin. Koko kokeen ilmapiiri muistutti hyvin paljon Norjan vastaavia kokeita. Aamulla kaikille kilpailijoille oli katettu aamupalapöytä, lounas tarjottiin maastossa ja lopuksi kritiikin sekä palkintojen jaon (kaikille tuloksen saaneille oli ihan pystit kotiin viemisiksi) yhteydessä pöytään ladattiin maistuva Hirvikeitto. Siinä mallia monelle kisajärjestäjälle.
Round 1
Pointteri Kebab irti ja kuinka ollakkaan se peijakas nappasi komean seisonnan keskellä peltoa olleen kalliosaarekkeen päältä. Ilmoitin tuomarille että taitaapa tuo tessu olla sen verran vakavissaan tuon linnun suhteen jotta ilmoitan sitten seisonnan. Koira piti erittäin hyvin seisonnan vaikka nuortenluokan paritoverin kytkentä aiheuttikin omistajalleen hiukan tavanomaista enemmän päänsärkyä. Koiran viereen hiipiessäni napsautin varmistimen "tappoasentoon" Suhlin kaulalta. Voisin tässä kohtaa pistää pääni pensaaseen ja väittää niinkuin suurin osa murhan (Murha on harkittu tappo, joka toteutetaan paheksuttavin keinoin, ilman provokaatiota tai osoittaen rikollista mielenlaatua) tehneistä väittää "etten muistanut tapahtuneesta mitään. Tai olisin voinut väittää olevani muuten vaan "varttihullu" (Hullu on vanha nimitys ihmisille, joiden käytös poikkeaa huomattavasti yhteisön normeista, usein mielenterveyden järkkymisen vuoksi.)
Mutta mitä ilmeisimmin Suhlin varmistin on yhteydessä allekirjoittaneen harkintakykyä ohjaavaan aivolisäkkeeseen, koska samalla tämä lisäke lopetti kokonaan toimintansa. Koiran vierellä huomasin että koiralla on näköseisonta (1,5 metriä korkean kummun päällä) noin 1m päässä olevaan lintuun. Noh, kokenut ohjaaja antaa koiralle nostokäskyn jossa koira muistaa Isä-Citonsa ohjeen että mene kiinni aina kuin Tyrannosaurys Rex, hampaitesi pitää löydä ilmassa tahtia kuin mummon singeri.
Nosto oli räjähtävä jolloin tämä hiekan ehkä nuorehko yksilö (niin kuin kuvasta voi päätellä) vältti Rexin hampaat vain täpärästi.
No mitä tekee tämä "ammattikouluttaja". Se muistaa satojen tuhansien kuivanostojen opit kerralla että katse maaliin nosto kohti ja siivet soppuun. Nimittäin metriä enempään et pe....le kyllä lennä! Veto liipasimesta, tipu tonttiin noin 2 m päähän koiran kuonosta ja............... Ai niin, mullahan on koira mukana ja ollaan kokeissa. Pilli suuhun ja..... No koirahan oli päättänyt tehdä juuri niin kuin isäntä toivoikin. Isäntä loi koiralle täydellisen mahdollisuuden paukkunoutoon jonka koira myös täydellisesti hyödynsi.
Herra Häkkinen (kokeen arvostettu tuomari) kävelee viereen ja tuumaa "ettei sitä kuule tartte tonttiin laittaa metrin päähän, olisit laittanu koiran seis ja ampunu pikkasen myöhemmin, kato kuule aikaa olis ollu... Niinpä niin. Ilmeisesti korkeammasta armosta sai paukkunoutaja vielä jatkaa ns. Varakoiran ominaisuudessa. Koko tapahtumasarjan syntipykki löytyy kun katsoo kotona pirtin peiliin. Täydellinen ohjaajan töppäys, koiraa en syytä tilanteessa tippaakaan. Alla tuomari ripittää syntistä...
Ensimmäisten erien jälkeen tuomari antoi heti (niin kuin Norjassaki on tapana siellä hyväksi havaitun mallin mukaan) välikritiikin, jossa hän kertoi suoraan ketkä ovat kiinni vielä ykkösessä ja ketkä (tumpelopari) enää eivät. Itse kyllä tykkäsin tuomari Häkkisen tyylistä. Kaikki turha jaarittelu oli kritiikissä jätetty pois ja tuomari vain ilmoitti että "kaikki koirat hakevat hyvin ja muutama koira jopa erinomaisesti. Nyt lopetetaan tämän hakuun keskittyminen ja etsitään koirille lintuja. Tehkää hyvä lintutyö niin saatte AVO1 palkinnon. Ohjatkaa vaikka koira linnuille jos on tarvis. Vain lintutyö on se mikä kiinnostaa. Juuri tätä tyyliä itse tuomareissa eniten arvostan. Ekipage tietää heti että missä mennään, eikä tarvitse miettiä mihin haku yltää vai yltääkö mihinkään. Tuomari on nähnyt että koiran päivän kunto ja hakutaidot ovat riittävällä tasolla ykköseen joten on aika panna tipuja vain tonttiin ja lopettaa turhan siksakin arvostelu. Usein tuntuu että koiria hilataan kokeissa ykkösen ja kakkosen välillä edestakaisin, ilman että koira tekee mitää virheitä. Esim. Joroisten maastot olivat metsästyksellisesti sellaiset että jokainen paikalla olija tajusi etteivät linnut ole keskellä peltoa vaan sarkaojissa, ruokintapaikkojen läheisyydessä ja järven rannassa. Jos tuomari olisi vaatinut puhdasta kouluhakua pelloilla ei lintutöitä ja sitä myöten tuloksiakaan olisi saatu koko päivänä. Tästä tuomari myös kaikille kilpailijoille huomautti.
Round 2. Hyvää ja vahdikasta, hyvin hakualueen kattavaa hakua. Ei muuta kommentoitavaa. Alla Joroisten koemaastojen aatelia.
Päivän puolivälissä näytti että aamun lintukontaktit vähenevät mutta iltapäivällä alkoi taas tapahtua. Nähtiin hyvin monipuolisia lintutöitä.Kolme Ekipagea sai mahdollisuuden täydelliseen lintutyöhön ja siten AVO 1 tulokseen, mutta saldona oli vain peräänmenon, noudon epäonnistuminen ja ohi ammunnan seurauksena kaikilla menetetty 1. tulos. Immoskan Irskikin oli niin lähellä sitä himoittua, mutta Fortuna ei ollut suosiollinen hänellekkään. Kuitenkin päivän päätteeksi jaettiin kolme AVO 3 tulosta, joista Pointteri Kebab sain yhden, englanninsetteri yhden ja Santin Matti koirineen tienaten myös kokeen parhaan koiran tittelin. Alla Sara ja Santti runsaine varusteineen.
Loppukritiikissä nautittiin siis Hirvikeittoa ja kehuttiin koiria kilpaa. Tuomari teki myös harvinaisen eleen lahjoittamalla koko tuomaripalkkionsa paikalliselle seuralle riistanhoitotyöhön, jotta Joroisissa kisailtaisiin myös ensivuonnakin. Näin ei liene käyneen monessakaan koitoksessa. Onnea kaikille kokeissa menestyneille ja nähdään Joroisissa myös ensivuonnakin. Suosittelen lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti