Aurinkoa Altassa, ARCTIC CUP OG ALTAPRØVEN 2010

Nyt kun on kotimainen kausi sopivasti pulkassa on aika valmistautua uuteen kauteen muistelemalla menneitä. ARCTIC CUP OG ALTAPRØVEN 2010 pidettiin huhtikuun puolessa välissä Norjan Altassa. Tarkemmin kisapaikka oli noin 30 km Altasta jäämerta kohden, monelle Suomalaiselle Perhokalastajalle tuttulle Repparille vievän tien varressa.

Useamman kerran Repparille (Reppafjordelva) mennessä olen ihaillut silmän kantamattomiin tien molemmin puolin jatkuvia tunturialueita.

Suomesta oli reissuun sonnustautunut melkoinen otanta alan harrastajia. Mukana oli Saksanseisojia, Bretoneita, Pointtereita, Irlannin ja Englanninsettereita. Kaikki olivat majoittautuneet Kuningas Haraldin suosikkilohijoen eli Altaelvan varressa sijaitsevaan Alta Campingiin. Tunnelma itse majoituksessa oli erittäin jännittynyt, sillä olivathan kaikki eri rodun edustajat pakotettuina samaan majoitustilaan. Voi kuulkaa sitä riemua mikä kaikui majoitustiloista aamusta iltaan. Siellä oli Setteri, Pointteri ja Bretoni miehet ja naiset olivat niin samassa nipussa jotta aamulla sai paatunutkin pointterimies varoa ettei taluta vahingossa Virkkulan Bretonia hihnan päässä.



Kisakeskuksena toimi Altan Ricahotel, jossa ilmoittautumiset ja kokoontumiset tapahtui. Suomalaiset varastivat aina jo aamusta koko shown eikä kenellekkään Norskille jäänyt epäselväksi mikä maa tulee tosissaan haastamaan Norjan koirat (ainakin näin me alussa kuviteltiin). Koiria on kokeessa mukana muutama sata joten kisa on kovaa ja joukossa on myös erittäin kovia koiria. Siinä moni Suomipoika erehtyy kun oman sessen kanssa viivalle laitetaan Norjalainen Saksanseisoja, Bretoneista puhumattakaan. Tunturi vaihtuu jalkojen alla aika vauhtia. Koirat kannattaa olla kovassa kunnossa jotta jaksaa tahkota kaksi pitkää päivää.



Ja ne Norjalaiset hiihtohullut tuomarit. Voi jumankeka että ne hiihtää kun hullut. Meikäläinen kun aamulla yritti saada turvonneilla käsillä nitropurkkia auki niin porukka paineli pienenä pisteenä jo horisontissa. Ei käynyt kateeksi Kallion Markusta jonka ensimmäinen päivä meni siihen kun suksen pohjissa oli 30cm lumipaakku ja mies kirjaimellisesti käveli Norjalaisten perässä. Tätä episoodia puolipäivää katselleina olivat he korkeimman armosta vahanneet Markuksen suksiin luistoa. Muuten Kallio hiihtäisi vieläkin pois tunturista.

Ensimmäinen päivä on vaikea koska läpi yön satanut vesi oli pehmentänyt kelin todella haastavaksi. Bretonit ja kevyet Setterit pärjäsivät jotenkuten mutta Pointterit polkivat lumen läpi koko päivän. Toisena yönä ollut pakkanen tekikin sitten todellisen lentokelin Altaan. Noin 2 cm lumikerroksen alla oli todellinen teräslumi joka olisi kantanut vaikka autolla ajamisen. Oli upeaa seurata koirien liikettä pitkin päivää. Aurinko paistoi ja lämmintä piisasi. Tuloksena oli uusi nousija voittajaluokkaan kun Koivumaan Jukan Kuuhingon Talvituuli nappasi AVO1 tuloksen. Lisäksi Hakulin Markku pääsi voittajaluokan finaaliin. Pointteri Kebab oli ulkona päivän aikana 90min ilman lintukosketusta, lukuunottamatta heti ensimmäisessä erässä 1 min jälkeen hävittyjä lintuja. Tuloksena tilanteessa oli kuitenkin hieno säestys, josta paritoveri lensi pihalle 500m peräänmenon jälkeen. Sitkeästi ykköstä yritettiin tuomarinkin avustuksella. Viimeisen maratonerän pituuskin oli vaatimattoman 45min! Upeaa kokeessa on se että tuomari antaa AINA jokaisen parin jälkeen kritiikin parin työskentelystä. Näin ollen tiedät koko päivän ajan missä palkinnossa olet vielä kiinni.

Suosittelen kisaa kaikille. Joukossa on mahtava, kaikkia kannustava tunnelma ja maisemat sekä kelit hivelevät silmää. Mitä tulee spekulointiin niistä helpoista ykkösistä voi jokainen kokeilla hakea sen Altasta. Toki riistankäsittelyä itsekkin arvostan yli kaiken joka on kyllä helpompaa "paukkupatruuna" kisoissa. Toisaalta Suomalainen koira saa kyllä loistaa Norjalaisten joukossa jos meinaa sen ykkösen ottaa. Jos päivän kunto on kohdallaan niin koira saa kyllä aina ansionsa mukaan. Ja se tuuri se tuuri, enkä puhu nyt Keskisen Marketista. Sitä tarvitaan Norjassakin. Jos mielit mukaan oheinen linkki kertoo lisätietoja ARCTIC CUP OG ALTAPRØVEN 2010 - kisoista:

http://www.vffk.no/ac/

Ohessa myös linkki videokoosteeseen. Huomion arvoista videossa on se mitä vauhtia tuomari lykkii seisonnalle ja mitä vauhtia Norjankoira menee paukusta perään ; )

http://www.youtube.com/watch?v=1dFhtI41g8M

Uudemman kerran uudella maalla 13.11.2010

13.11.2010 Järjestettiin Uudenmaan Kanakoiraharrastajien toimesta heidän mestaruuskilpailunsa. Paikalle oli sonnustautunut 13 Ekipagea ympäri Suomen maan.

Keliolosuhteet olivat loistavat. Vettä oli satanut läpi yön ja sade jatkui tauotta läpi päivän. Tuulenvire oli onneton joten linnut olivat erittäin tiukassa.

Lähes kaikki koirat saivat päivän aikana kolme erää. Näiden erien aikana lintutöitä tehtiin vain yksi ja lintukontakteja taisi olla vain kolme näiden lisäksi. Todella poikkeuksellista Pornaisten koemaastoissa. Pointteri Kebab pisti kaikkensa peliin mutta hyvästä yrityksestä huolimatta ei tämä tuomarille riittänyt.

Kolmen erän jälkeen tuomari ilmoitti että tästä jatkaa iltapäivälle kolme koiraa: Joista yksi oli Pointteri Kebab. Nämä kaksi muuta kilpailevat järjestävän tahon mestaruudesta ja Kebab kilpailee avoimessa luokassa. Näistä kellään ei ollut enään tuomarin mukaan kahdollisuutta ykköseen. Siinä vaiheessa tuli jo mieleen että sama lähteä mussuttamaan Karjalanpiirakoita, mutta juoksutetaan nyt kun on kerta tänne asti tultu. Tämän lisäksi reservissä oli ns. Varapari joka korvaa tämän ensiksi tulessa olevan parin jos koirat eivät saa lintutöitä.

Eka pari ei kauaa pellolla viihtynyt kun toinen koirista päätti saatella muutamaa fasaania hiukan liian pitkää. Tämän jälkeen oli Kebabin vuoro Virtuksen parina.

Koirat olivat irti noin 5 min jolloin Kebabi otti seisonnan metsäsaarekkeen viereen. Ilmoitin seisonnan mutta huomasin heti että fasaani otti jalat alleen myötätuulta kohden. Koira takenti tilannetta noin 10 m jonka jälkeen pellon reunan tullessa vastaan petti linnulla hermot. Komensin koiran paikalleen ja pistin 2 piippua kohden 40m päässä lentävää lintua. Haulit eivät saaneet puhuttua tätä neitiä tonttiin vaan se jatkoi lentoa pellon yli kohden metsää.

Kytkin koiran ja kysyin tuomarilta miten homma jatkuu. Tuomari sanoi että päivä oli tässä. Kiitin ja nostin lakkia. Tuomari kysäisi haluanko kritiikkiä johon vastasin myöntävästi. Krittiikki oli kaksi sanaa pitkä: AVO 3. Kiitin ja kumarrin ja marssin suoraan Japanin ihmeen rattiin ja kajautin usvassa kohti kotia.

Tämän jälkeen oli ns. varaparissa ollut poitteriuros Wood-Nymph Black Bush sekä ohjaajansa/omistajansa Arto Kurvinen tehneet lintutyön AVO3 arvoisesti. Tuloksena oli kisan voitto. Onneksi olkoon voittajille. Hauskaa tilanteessa oli se että ilmeisesti oma AVO3 olin pyyhkiytynyt pois pellon ja parkkipaikan välillä sillä sitä ei ollut mainittu krittikissä enää ollenkaan.

Kisat oli kuitenkin tarjoiluineen kaikkineen hyvin järjestetty. Kallion Markuskin sai Ikeasta kaiken haluamansa (rouvan haluavan ; ) joten ei valittamista. Hienot kisat.

Oma kauden saldo oli aivan surkea:

Hämeenlinna AVO 0
Lapua AVO 0
Joroinen AVO 3
Pornainen AVO 2
Pornainen AVO 3?

Tuhansia turhaan ajettuja kilometrejä sillä saldolla että edelleen tahkotaan AVO luokassa. Positiivista oli se että nyt oikein valituilla kokeilla koiralla oli kuin olikin mahdollisuus linnuille. Joko koira tai ohjaaja kuitenkin rässi yleensä tilanteet. Mutta se on varmaan että periksi ei anneta. Analysoidaan kausi tarkkaan ja mietitään mitä tehtiin väärin ja mihin panostetaan. Oma analyysi on että nyt ruvetaan vain pistämään lintuja nurin kaksin käsin. Treenataan koira taas huippuiskuun ja pannaan tipuja tonttiin kokeissa ihan urakalla sillä sitä vartenhan nämä koirat on tehty vai mitä....????

Kiitän kaudesta kaikkia kovasti kannustaneita ja toivotan uusia jäseniä liittymään rohkeasti Niittylahden Sekaroturinkiin. Siellä saa hölmöillä kunnolla eikä tarvitse hävetä mitään. Kaikesta huolimatta sieltä on leivottu jo yksi nousijakin ; )

Lisäksi onnea vielä kerran voittajaluokkaan nouseille Ekipageille ja Sivujeni arvonnan voittaneelle Markku Hakulille. Hänen kauden patruunansa toimitetaan hänelle postitse tällä viikolla. Alla hiukan maistiaisia "upeasta" käsin tehdystä, uniikista partruunalaatikosta:

Kansi:



Pohja:

Suuntana Klasu - Pomminvarma Fasu

Alkuun tulee pahoitella kuvien heikkoa tasoa, sillä JNS vakio Paparazzi-Immoska oli toisaalla. Näin ollen kuvat on räpsitty tunteella muttei taidolla.

Pornainen, tuo Etelän Riista-aitta, toimii paikkana jossa tunnetusti tunnelma on aina hyvä ja kokeet varsin lyhyet. Tämä ei johdu alueiden pienuudesta vaan koiria kiusaavista fasaaneista ( Kiusaaminen on toisen suunnitelmallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan. Kiusaaminen on joko suoraa tai välillistä maineen pilaamista. Kiusaaja pyrkii yleensä ensin pilaamaan toisen maineen, jotta hän voi muista välittämättä koventaa hyökkäystään, kunnes kiusattu menettää toimintakykynsä. Kiusaamiselta voi puolustautua uhittelemalla, mutta se edellyttää lain kunnioittamista..) Ja tämähän ei tuomareille käy?

Klasu (Klaus Ekman) tautajoukkoineen oli taas kerran tehnyt mahtavaa työtä lintujen eteen. Jos kuulkaa kyllästyttää ajella tyhjille pelloille koirakaruselliin niin lähettäkää jo tänään ilmoittautumisenne tekstiviestillä Klasulle. Joka koira pääsee linnuille se on varma se.

Pointer Kebab venytteli aamulla siihen malliin että tänään pannaan ukko tipuja tonttiin. Kokeeseen osallistui 13 koiraa joista yksi oli nuorten luokan koira ja 12 kpl osallistui avoimeen luokkaan. Kaikki koirat saivat aina noin 10min erät.

Lady Fortuna päätti sijoittaa Hirvasvuopion Mafian (Cortina&Cama) samaksi pariksi jo heti kolmanteen erään. Näin ollen Siuntion Sisun J.Linjala liukasliikeisellä Cortinalla (Ukillakin oli 70-luvulla Cortina, sellanen vihreä) ja Muoniossakin riekkokirveeksi osottautuneella Suhlilla oli tullut aika haastaa sisarensa.

Round 1. 0 astetta, hyvä tuuli (huippukeli)

Erä alkaa ensin myötätuuleen josta jatketaan tuomarin käden ohjeiden mukaan vastatuuleen. noin 7min kohdalla molemmat painavat sarkaojaa pitkin ja häviävät pusikkoon. J. Linjala nostaa heti lapasen ylös, mutta tuomari haluaa nähdä kuitenkin ensin koirat. Allekirjoittaneen koiran liivi paistaa sarkaojan vasemmalla puolella ja seisonnan ilmoitus on tosiasia. Tuomari kuitenkin haluaa (niin kuin kuuluukin) nähdä molemmat. Ja sieltähän se veli löytyykin. 5 m Kebabin etupuolelta. Tuomari tulkitsee että Cama säestää Cortinaa, tämän ratkaisun olisin tehnyt tuomarina itsekkin.

Hiivitään koirien lähelle jossa oli kyllä kaikki katastrofin ainekset kasassa. Kun lähestymme koiria oma tessu tarkentaa seisontaa noin 1,5m ja kääntää päätään edessä olevan sivujan suuntaan vasemmalle. Klasu käskyttää että älä nyt anna ryöstää seisontaa, kytke koira. Niinpä, kytke koira joka seisoo 5m päässä takavasemmalla. Komennan koiran paikalle ja pääsen kuin pääsenkin koiran taakse. Tiukka ote hännästä, josta kirjaimellisesti vedän seisovan koiran hännästä pois pajukosta. Cortina saa nostokäskyn josta toinen avancci tuottaa tuloksen. Cortinan edestä ojasta lähtee kaksi fasaania joista toiselta Pyöveli (Pornaiste poika joka on muuten Suomen paras lajissaan) pistää linnulta siivet suppuun. Samassa tilanteessa lähtee sivuojasta myös yksittäinen fasaani jota oma koirani oli seisonut. Tilanne oli siis todella hankala kaikille osapuolille. Säestys olikin mitä ilmeisemmin oman linnun otto. Tuomari tuumaakin että toivottavasti tässä kävi oikeudenmukaisesti. Mielestäni kävi sillä Cortina oli kuitenkin oman Kebabin etupuolella. Valitettavasti nouto jää vain kesken joten Cortinan on tyytyminen AVO3 palkintoon. Hyvä suoritus kuitenkin Janne.

Round 2.

Alkaa Kebabilla hyvin, sillä vain noin 100 juoksun jälkeen koira ottaa fasaanin piikkiin. Paritoverina ollut Santin Matin sara kytketään ja ohjaaja saa luvan toimia. Kebabi tarkentaa kerran, nostaa käskystä, jää hyvin paikoilleen (nyt sentään ohjaaja älyää käskeä koiran paikoilleen ensin) ja pyövelin kanssa tehty yhteislaukaus pistää fasaanin tonttiin. Hetki paikoillaan ja nouto. Kaikki meni oppikirjan mukaisesti. Mutta pahaksi onneksi tilanteessa koiran edestä lähtee myös toinen fasaani jonka koira selkeästi merkkaa. No tuomari komentaa erän jatkuvaksi ja koira tietysti ei lähde sahaamaan mitään kuviota pellolla vaan juokseen pellon toiselle puolelle linnun lentosuuntaan. Koira sahaa pellon sarkaojaa edes takas kuin puolihullu pari minuuttia jonka jälkeen jatkaa hakua toiseen suuntaan.Vaikka vauhtia oli niin sik-sakkia Singeröintiä ei. Tässä vaiheessa tiesin ettei kouluhaun puuttumisella enää ykköstä täältä saada.



Muutkin ovat erittäin epäonnisia. On kaksi avanccista kieltäytyjää, pari noutamatonta, peräänmenoja ja mikä karmeinta yksi peräänmeno joka romutti toisen jo hopeatarjottimella olleen ykkösen.

Kolmannessa erässä koira häviää Engl. Setterille linnut joka ei kuitenkaan saa noutoa aikaan. Setteri saa kuitenkin myös AVO 3 palkinnon (onnea koiralle ja ohjaajalle). Myös Santti saa koiralleen hyvän lintutyön ja Avo2 palkinnon ja kokeen parhaan koiran pokaalin kotiin.

Kokeesta jäi päällimmäisenä mieleen valtava pettymys. Yli 1000 km turhaa ajoa taas takana AVO2 takia. Hyvää oli kuitenkin se että Joroisten töppäyksestä oli otettu opiksi ja koira liikkui hyvin. Valitettavasti ei riittävästi. Kokeena Pornaisten koe on mahtava. Jos koira toimii linnuilla on tämä juuri oikea paikka saada tulos aikaan. Kokeet olivat ohi jo 12.30 ja lintuja oli pantu tonttii varmasti jo toista kymmentä. Onnea kaikille menestyneille.



AVO 2, is Kaidanpaljakan Sara, Matti Santti (kokeen paras)
AVO 2, p Hirvasvuopion Cajo, Jaani Holma
AVO 3, p Hirvasvuopion Cortina, Janne Linjala
AVO 3, es Huntingfield Nimrod, Jukka Tolja
AVO 3, is Kokos, Ismo Kyngäs

Joroisten Kenttäkoe 2.10.2010

Noh niinpä. Tämä on taas yksi niistä tarinoista joka olisi saanut jäädä kokematta ja varsinkin kirjoittamatta. Mutta kun nyt on leikkiin lähdetty niin ei panna päätä pensaaseen vaan annetaan sitten palaa koko rahalla. Valitettavasti kuva "kollaasi" on Pointteri-Kebab painotteinen, koska Immosen puolentoistametrinen-kinoputki oli suunnattu hyvin yksipuolisesti tätä tumpelokaksikkoa kohti.

Jo menomatkalla alkoi alkoi tuntua siltä että tästä päivästä ei hyvä seuraa. Irskinnahka Immoskan Auti alkoi vilkuttaa ensin latauksen merkkivaloa ja heti perään tämä Saksan ihme ilmoitteli että nyt on öljykin koneesta loppu. Immonen alkoi epäilemään että Hirvasvuopion Lapin Shamaanin kirous alkaa tarttua Holmasta jo joka ukkoon. Kohta ei oo enään kavereitakaan kun ne alkaa karttamaan kuin spitaalista.

Joroisten kenttäkoe pidettiin Keski-Savon Kennelyhdistyksen toimesta. Kokeesta voi todeta sen verran että Lakeuksien peltoja ei Joroisissa ole, eikä mielestäni tarvitse ollakkaan. Peltojen koko vaihteli aina kapeista metsäsaarekepelloista, koirien hakuarvostelua varten riittävän laajoihin peltoalueisiin. Koko kokeen ilmapiiri muistutti hyvin paljon Norjan vastaavia kokeita. Aamulla kaikille kilpailijoille oli katettu aamupalapöytä, lounas tarjottiin maastossa ja lopuksi kritiikin sekä palkintojen jaon (kaikille tuloksen saaneille oli ihan pystit kotiin viemisiksi) yhteydessä pöytään ladattiin maistuva Hirvikeitto. Siinä mallia monelle kisajärjestäjälle.

Round 1

Pointteri Kebab irti ja kuinka ollakkaan se peijakas nappasi komean seisonnan keskellä peltoa olleen kalliosaarekkeen päältä. Ilmoitin tuomarille että taitaapa tuo tessu olla sen verran vakavissaan tuon linnun suhteen jotta ilmoitan sitten seisonnan. Koira piti erittäin hyvin seisonnan vaikka nuortenluokan paritoverin kytkentä aiheuttikin omistajalleen hiukan tavanomaista enemmän päänsärkyä. Koiran viereen hiipiessäni napsautin varmistimen "tappoasentoon" Suhlin kaulalta. Voisin tässä kohtaa pistää pääni pensaaseen ja väittää niinkuin suurin osa murhan (Murha on harkittu tappo, joka toteutetaan paheksuttavin keinoin, ilman provokaatiota tai osoittaen rikollista mielenlaatua) tehneistä väittää "etten muistanut tapahtuneesta mitään. Tai olisin voinut väittää olevani muuten vaan "varttihullu" (Hullu on vanha nimitys ihmisille, joiden käytös poikkeaa huomattavasti yhteisön normeista, usein mielenterveyden järkkymisen vuoksi.)

Mutta mitä ilmeisimmin Suhlin varmistin on yhteydessä allekirjoittaneen harkintakykyä ohjaavaan aivolisäkkeeseen, koska samalla tämä lisäke lopetti kokonaan toimintansa. Koiran vierellä huomasin että koiralla on näköseisonta (1,5 metriä korkean kummun päällä) noin 1m päässä olevaan lintuun. Noh, kokenut ohjaaja antaa koiralle nostokäskyn jossa koira muistaa Isä-Citonsa ohjeen että mene kiinni aina kuin Tyrannosaurys Rex, hampaitesi pitää löydä ilmassa tahtia kuin mummon singeri.

Nosto oli räjähtävä jolloin tämä hiekan ehkä nuorehko yksilö (niin kuin kuvasta voi päätellä) vältti Rexin hampaat vain täpärästi.



No mitä tekee tämä "ammattikouluttaja". Se muistaa satojen tuhansien kuivanostojen opit kerralla että katse maaliin nosto kohti ja siivet soppuun. Nimittäin metriä enempään et pe....le kyllä lennä! Veto liipasimesta, tipu tonttiin noin 2 m päähän koiran kuonosta ja............... Ai niin, mullahan on koira mukana ja ollaan kokeissa. Pilli suuhun ja..... No koirahan oli päättänyt tehdä juuri niin kuin isäntä toivoikin. Isäntä loi koiralle täydellisen mahdollisuuden paukkunoutoon jonka koira myös täydellisesti hyödynsi.




Herra Häkkinen (kokeen arvostettu tuomari) kävelee viereen ja tuumaa "ettei sitä kuule tartte tonttiin laittaa metrin päähän, olisit laittanu koiran seis ja ampunu pikkasen myöhemmin, kato kuule aikaa olis ollu... Niinpä niin. Ilmeisesti korkeammasta armosta sai paukkunoutaja vielä jatkaa ns. Varakoiran ominaisuudessa. Koko tapahtumasarjan syntipykki löytyy kun katsoo kotona pirtin peiliin. Täydellinen ohjaajan töppäys, koiraa en syytä tilanteessa tippaakaan. Alla tuomari ripittää syntistä...



Ensimmäisten erien jälkeen tuomari antoi heti (niin kuin Norjassaki on tapana siellä hyväksi havaitun mallin mukaan) välikritiikin, jossa hän kertoi suoraan ketkä ovat kiinni vielä ykkösessä ja ketkä (tumpelopari) enää eivät. Itse kyllä tykkäsin tuomari Häkkisen tyylistä. Kaikki turha jaarittelu oli kritiikissä jätetty pois ja tuomari vain ilmoitti että "kaikki koirat hakevat hyvin ja muutama koira jopa erinomaisesti. Nyt lopetetaan tämän hakuun keskittyminen ja etsitään koirille lintuja. Tehkää hyvä lintutyö niin saatte AVO1 palkinnon. Ohjatkaa vaikka koira linnuille jos on tarvis. Vain lintutyö on se mikä kiinnostaa. Juuri tätä tyyliä itse tuomareissa eniten arvostan. Ekipage tietää heti että missä mennään, eikä tarvitse miettiä mihin haku yltää vai yltääkö mihinkään. Tuomari on nähnyt että koiran päivän kunto ja hakutaidot ovat riittävällä tasolla ykköseen joten on aika panna tipuja vain tonttiin ja lopettaa turhan siksakin arvostelu. Usein tuntuu että koiria hilataan kokeissa ykkösen ja kakkosen välillä edestakaisin, ilman että koira tekee mitää virheitä. Esim. Joroisten maastot olivat metsästyksellisesti sellaiset että jokainen paikalla olija tajusi etteivät linnut ole keskellä peltoa vaan sarkaojissa, ruokintapaikkojen läheisyydessä ja järven rannassa. Jos tuomari olisi vaatinut puhdasta kouluhakua pelloilla ei lintutöitä ja sitä myöten tuloksiakaan olisi saatu koko päivänä. Tästä tuomari myös kaikille kilpailijoille huomautti.

Round 2. Hyvää ja vahdikasta, hyvin hakualueen kattavaa hakua. Ei muuta kommentoitavaa. Alla Joroisten koemaastojen aatelia.



Päivän puolivälissä näytti että aamun lintukontaktit vähenevät mutta iltapäivällä alkoi taas tapahtua. Nähtiin hyvin monipuolisia lintutöitä.Kolme Ekipagea sai mahdollisuuden täydelliseen lintutyöhön ja siten AVO 1 tulokseen, mutta saldona oli vain peräänmenon, noudon epäonnistuminen ja ohi ammunnan seurauksena kaikilla menetetty 1. tulos. Immoskan Irskikin oli niin lähellä sitä himoittua, mutta Fortuna ei ollut suosiollinen hänellekkään. Kuitenkin päivän päätteeksi jaettiin kolme AVO 3 tulosta, joista Pointteri Kebab sain yhden, englanninsetteri yhden ja Santin Matti koirineen tienaten myös kokeen parhaan koiran tittelin. Alla Sara ja Santti runsaine varusteineen.



Loppukritiikissä nautittiin siis Hirvikeittoa ja kehuttiin koiria kilpaa. Tuomari teki myös harvinaisen eleen lahjoittamalla koko tuomaripalkkionsa paikalliselle seuralle riistanhoitotyöhön, jotta Joroisissa kisailtaisiin myös ensivuonnakin. Näin ei liene käyneen monessakaan koitoksessa. Onnea kaikille kokeissa menestyneille ja nähdään Joroisissa myös ensivuonnakin. Suosittelen lämpimästi.

Lapuan kenttäkokeissa kastuttiin kunnolla

Lämmöllä muistan niitä Norjan tuntureita joissa pikkusikarin tuoksun katkaisi ainoastaan hopeisesta taskumatista otettu Jägermaister napsu. Noita koirien upeaa liikettä tuntureilla ihaillessa laskettiin vain vyöllä roikkuvien lintujen ja aamun mätisiikojen määrää. Ai jai mitä elämään.



No eikun asiaa. Kun nyt oli alkanut kyllästyttää tämä herrojen herkku niin päätimme yhteisesti jättää ne vähät linnut Norjassa rauhaan ja suunnata Lapualle Kenttäkokeisiin. Ai miten mahtavaa oli aamulla katsoa säätiedotusta joka lupasi Lapualle vain 145 milliä sadetta ja kovaa tuulta. Puoli kahdelta aamuyöllä auton rattiin ja silmät ristissä kohden lakeuksia. No vettä tuli kuin esterin .......... koko päivän. Onneksi YKSI Irski rintaman kantavista voimista Tero Savolainen (mies joka on todellinen Tikkakosken mannekiini kun on ihan nimikko patruunatkin, olen kateellinen) neuvoi miten nämä nyky tiisselit puhaltaa lämmintä. Siinä oli värjötelty jo 3 h kylmässä autossa. Sitten muistin että olihan sitä sadetakkikin mukana. Niinpä tietysti. Pointteri Kebab makasi peräkontissa sen näköisenä että minähän en tuolle liejupellolle lähde ravaamaan. Mene vaan äijä ihan yksinäsi, ota vaikka joku pitkäkarvaisempi kaveriksi jos huvittaa.

No lähtihän se lopulta kun oikein houkutteli. Eka erä kulki nyt yllättävän hyvin. Ei ollut se normaali 70% vauhti vaan täysi 100% alusta alkaen. Toisessä erässä hävittiin linnut kun asiantuntija (mukamas) päätti lopettaa ojanvarsijuoksun 50m ennen sen päätöstä josta paritorveri loppuun jatkettua saikin lintutyön.

Kolmas erä Catan Orvarin parina tarjosi omalle koiralle pyyparven joka oli (tietysti kun on tämä meikäläisen tuuri ollut aina niin loistava) heinäladon sisälle. Enpä ole ennen nostanut pyyparve ladosta siten ettei niitä näe pyöveli (itse) ohjaaja (itse) tuomari eikä nostoa takana seurannut Henrik Standertskjöld-Nordenstamin pariskuntakaan. Onneksi ystävälliset Setteri-Terot, Savolainen ja Laaksonen kertoivat tuomarille että Avanccin jälkeen oli ladon toisesta ovesta lappanut pyitä solkenaan. Hienoa, ei tullut tyhjää seisontaa, mutta eipä tullut kyllä mitään muutakaan.........

Parasta tilanteessa oli se että taskut oli NIIN täynnä vettä että Remeksen pahvihylsyiset "Sellerit" oli turvonneet taskunpohjalla kaksin kertaiseksi. Niitä kun naama punasena survo piippuun koiran seisoessa 10m päässä miettien, että tähänkö tämä nyt per..... kaatuu. Ukko ei saa edes patia piippuun kun ne muka haisee ammuttaessa niin helevetin hyvälle....

Neljäs erä ja koko koepäivän viimeinen erä hävittiin sitten kirjaimellisesti hihnanmitalla (uusinta Orvarin kanssa). Cata löysäsi kokeneena ohjaajana Orvarin heti horisonttiin samalla kun tuomari aukaisi suunsa, samalla kun tämä onneton räpeltäjä vielä yritti repiä oman asiantuntijansa kaulasta sitä Prisman 3 euron hihnaa. Orvari kirmasi horisonttiin josta noin 25 sekunttia kestäneen juoksun jälkeen olikin pyyt kuonon edessä ja AVO 2 tyrkkäs takataskuun.

Mitä opittiin:

Hommaa semmonen hihna että koira syöksyy irti vaikka jo autonsivuikkunasta kun sitä vähänkin löysää, tarjoa Savolaiselle juustosämpylä niin se neuvoo miten auto puhaltaa lämmintä toistekkin, älä ota niitä pahvihylsyjä matkaa kun vettä sataa 20milliä.

Viikon päästä Joroistem kokeisiin. Saa nähä mitä siellä tulee vastaan. Se on varmaa että oottaa voi mitä vaan, Leidi Forttuuna näyttää olevan perinteisesti synkällä päällä. Onnea kuitenkin kaikille Lapuan kokeissa menestyneille.

KoulutusvideoTeaserin tekoa

Laitoimme hieman kokoon alkusyksyn koulutustapahtumia. Videolla esiintyvät:

12 kk Bretoni Fabu, 2 vuotias Irlanninsetteri Ljungviddens Red Shadow "Taru ja kolme vuotias pointteri hirvasvuopion Cajo "Sara".

Lisää luvassa heti kun aikaa koostamiseen ja kuvaamiseen saadaa järjestettyä. Video on kuvattu kokonaisuudessaan Niittylahden "Lilla Gård"-fasaanitilan tiluksilla. Nautinnollisia katseluhetkiä.

Jos linkki tökkii niin videon voi katsoa myös täältä:

http://www.youtube.com/watch?v=ePn_wXSbanA



Edellisen äänestyksen tulokset:

Kysymys: Pitäisikö Riekko rauhoittaa 2 vuodeksi?

Ei tietenkään kyllä niitä riittää: 62% vastauksista
Vuodeksi riittää hyvin: 25 % vastauksista
Ehdottomasti: 0% vastauksista
Ihan sama, kun meijän Jeppe ei seiso kumminkaan: 13% vastauksista.

Kiitos äänestäneille!

Lintuja ja räjähteitä Susirajalla

Ohessa lyhyt raporttia viime sunnuntain kanalintujahdista Lieksan Saloilta.
Kävin asiantuntijani kanssa (koira tykkää kun sitä kehuu asiantuntijaksi) Lieksassa jahdissa aivan Venäjän rajan pinnassa. Kauheasti ei muita metsästäjiä sunnuntaina näkynyt yhtä "salametsästäjä" porukkaa lukuunottamatta.

Autoja ei noin 40 saloteillä ajetun kilometrin aikana näkynyt kuin 3 kpl. Myöskään virkavallan edustajiin en törmännyt edes rajavyöhykkeen pinnassa. Lintuja oli yhteensä 3 pyytä, 3 Ukkometsoa, 3 Koppeloa sekä 5 teertä ja yksi metsäjänis, joista noin 30 % tuli vastaan tiellä. Lintutilanteita ei siunaantunut kuin 4 hyvää seisontaa. Tuuli oli välillä täysin tyyni joka ei paljoa auttanut jahtia. Linnut olivat lehden lähdöstä johtuen erittäin arkoja. Parhaimmillaan pääsin noin 15m päähän koirasta mutten yhtään sen lähemmäs.

Autolle mennessäni ohi ajoi epäilyttävän hiljaa musta, uudehko Chevrolet merkkinen maastoauto. Noin minuutin kuluttua kuuluikin kaksi laukausta muutaman sadan metrin päästä minusta. Hyppäsin autoon ja saavuinkin kahden metsäautotien risteykseen jossa kyseinen maastoa-auto oli juuri lähdössä. Ajoin auton rinnalle joka lopulta pysähtyikin ja avasi ikkunan. Takapenkille oli survoutunut 4 hyvin vaivautunutta metsästäjää ja etupenkille kaksi. Kysyin pojilta että olisi mitään näkynyt? " ei oo mitään näkyny" johon kysyin että kukas sitten äsken ampui? "Noo kaverit tuossa ampu" Johon kysyin että missäs ne ampu ja saiko ne mitään? "ei ne saanut, ku ne oli tulossa juuri autolle kun oltiin niitä hakemassa" Johon vastasin että niinpä varmaan pojat ja ajoin autolla pois. Tyypillinen autosta tai välittömästi auton virestä ampuminen jota tapahtuu saloilla valitettavan usein.

Toinen hauska tilanne sattui kun ajoin autollani ns. Jukolan Motin tietä pitkin, korven korpeen Junosenvaaran päälle. Kun palasin autolleni niin huomasin jo heinittyneessä ajourassa jonkun metallisen, ruosteisin putken pilkottavan sateen jäljeltä tiestä esiin. Potkin sitä esiin muutaman kerran jonka jälkeen kävin leukun autolta kaivaakseni sitä hieman "reunoilta". Paljoa en viitsinyt sitä kaivella kun hiekasta paljastui täysin sama kapistus kuin kuvassa (kuva ei ole tapahtuma paikalta). Merkkasin granaatin ammuksen kepillä ja muovipussilla jonka jälkeen soitto poliisille purkutoimia varten. Pitänee vissiin käydä lottoamassa kun tunti aikaisemmin oli molemmat Toyotan renkaat menneet ammuksesta yli että heilahti. Vällä sitä on hyvääkin tuuria ; )

Jos Pointteri olisi mennyt kovin kovakouraisesti nuunkimaan ammusta niin olisi vihdoinkin nähty se Pohjois-Karjalan Räjähtävin Avanssi ; )

Koe Nissen Koe

Aluksi tulee pahoitella puuttuvaa kuvamateriaalia kokeista! Kuva ei liity kokeisiin mitenkään. Siinä on vain niin hieno pystykorva ; )

Ajelin sunnuntaina 12.9 Nissen kokeeseen HML:aan (Iittala) ottaakseni osaa Legendaariseen Nissen kokeeseen. Päätin kaiken kukkuraksi vielä kiertää JNS:sta lähtöni jälkeen varmuuden vuoksi ihan Tampereen kautta kun tuo tiisselikin on Suomessa niin kovin halpaa.

Kokeet järjestettiin pelloilla jotka voisivat sijoittua tyyliltää johonkin Pornaisten ja Lapuan välimaastoon. Kokeet olivat hyvin järjestetty. Riistaa oli paljon ja jokaiselle koiralle (Finaaliparia en jäänyt seuraamaan ja toivon että myös siinä koirat pääsivät linnuille) luotiin mahdollisuus saada palkinto kotimatkaa varten.

Omat tessu aloitti (niin kuin lähes aina) tuommoisella 75-80% vauhdilla, josta tuomari (aivan asiasta huomauttikin) Ensimmäisessä erässä ei lintuja omalle eikä Jyväskylän lahjalle Suomen Kanakoirakulttuurin edistämiseksi Mr Markus Kallion punaiselle Irskillekkään suotu. Muuten erä sujui mukavissa merkeissä muistellessa Altan parkettien partaveitsien edesottamuksia ja lastentarhoihin kadonneita lakkeja.
Erässä tosin sattui koirani eteen komea kaurispukki mutta koira jätti onneksi tämän poron sukulaisen rauhaan.

Toisessa erässä alkoivatkin olla katastrofin (Katastrofi tarkoittaa ikävähköä tapahtumaa joka on yleensä epätoivottu ja on usein yhteydessä pahojen asioiden juonitteluun) ainekset ilmassa. Koira aloitti vaudikkaasti toisen pointterin kanssa kunnes se osin tuomarin vihjauksesta johtuen että "kannattaa varmaan tuo vasemmalla oleva ojakin tarkastaa" sekä ohjaajan käsimerkkejä seuraten ryhtäsi ojaan törmäten suoraan fasaaniin. Puhallus pilliin siten että kuula kiertää varmasti vieläkin sputnikin rinnalla maata, koiran persus tonttiin. Epäonneksi toinen koira päätti jatkaa "lintutarhassa" sillä seurauksella että viisi muutakin fasaani siivittyi karkuun. Näistä malli suorituksista sain omalle ison miinuksen törmäyksestä ja toinen koira pääsi venyttelemään loppupäiväksi omistajansa peräkonttiin.

Kolmas "armonerä" käynnistyi vauhdikkaasta. Paritoverina ollut setteri otti mallikkaan seisonnan ohjaajan tätä kuitenkaan ilmoittamatta. Oma tessu lähestyi Setteriä hiljentäen vauhtia siten kuin aikoisi alkaa säestämään sitä. Ilmeisesti lähestymisestä johtuen Setteri purkikin seisonnan jonka seurauksena molemmat hyppäsivät ojaan painaen rinta rinnan myötätuuleen noin 50m ajan. No tietysti törmäten peltopyyhyn. Molemmat istuivat mallikkaasti käskystä, mutta omani kaksi hyödyntämättä jäänyttä lintutilannetta olivat jo enemmän kuin kotimatkan arvoisia.

Engl.Setteri palkittiin myöhemmin vielä AVO3 palkinnolla ja oli sen kyllä ansainnutkin, kuin myös itse kotimatkanikin. Mitä jäi käteen:

950 km ajamista, kolme erää joissa yhteensä 17 minuuttia hakua, yksi syömätön eväsleipä ja suunnaton se eräs joka jääköön nyt lasten takia sanomatta.

Mitä opittiin. Lähetä/ohjaa koiraa enemmän potentiaalisiin paikkoihin tuulta tarkkaillen (vrt. toinen erä). Kokeet olivat kuitenkin hyvät ja tuomarointi oikeudenmukaista kaikin puolin. Onnea kaikille kokeessa menestyneille korille ja ohjaajille. JNS kiittää ja kuittaa.

Tipu, Tipu Torstaina

No Torstai se oli epätoivoa täynnä. Kaksi epätietoista muttei epätoivoista kanakoiraharrastajaa oli suunnitellut tekevänsä lintuharjoitteita fasaanikukoilla. Pihaan kurvasikin kuuden jälkeen Mr. North Karelian Irish Setter Immonen ja hänen Ljungviddens Red Shadow "Taru" jotka molemmat puhkuivat intoa riistatilanteita varten. Ja suunnitelmathan olivat kovat niinkuin arvata saattoi. Miten laittaa kukot niin että ne ovat vielä samalla hehtaarilla kun tullaan niitä koirien kanssa hakemaan. Peltojen keskellä on hyviä ns. kivisaarekkeita. Yhdessä oli kaadettu kuusi joka sai toimia päänäyttämönä. Lintu juuttisäkistä kuusenjuuren ja poistuminen takavasemmalle.

Ljungviddens Red Shadow "Taru" irti


ja kuinka ollaakkaan koira otti seisonnan juuri samaisen kuusen juureen. Valitettavasti kuva kollaasimme loppui Tarun osalta tähän koska kuvaaja siirtyi pyövelin hommiin. Seisonta on hyvä ja kiinteä. Juhan lähestyessä seisontaa alkoi kukko äänellä ja otti yhden metrin spurtin kallion päälle. Tilanne oli jännittävä koska pyöveli ja Juha näkivät linnun mutta koira ei, koska oli kallion juurella juuri kuusen takana. Nostoon olisimme halunneet vähän enemmän "räjähtävyyttä", mutta koira nosti linnun kuitenkin ja pyöveli laittoi linnun siivet suppuun. Harmillista oli se ettei koira nähnyt epäonnekseen pudotusta pellolle ollenkaan. Juha ohjasi koiran pudotuksen suuntaan, josta koira pienellä kannustuksella tarttui kuin tarttui lintuun kiinni. Kaikista mahdollisista muuttujista huolimatta oli harjoitus ihan hyvä.

Seuraavaksi panimme Pontteri Kebabin asialle. Kuvat kertovat tapahtumien kulun:

Seisonta tilanne


Tarkennusta


Piikissä on


Nosto


Pysäytys


Persus tontiin



Tuu alas sieltä................?^*`?=R:*P


Kuten kuvista näkyy oli Kukon liikehdintä suuri yllästys pyövelille. Lintu lähtikin lähes koiraa ja ohjaajaa päin eikä pois päin niin kuin kukon kanssa etukäteen kyllä sovittiin. Onneksi oli sen verran malttia matkassa ettei tullut pudotettua sitä metrin päähän koirasta vaan koiran pysäytyksen jälkeen laukaus 80 m päässä lentävään lintuun. No kuuseenkan se nousi ja siellä pysyi, vaikka yritin kyllä kuusen alla puhua sitä ympäri tulemaan kuusesta alas. Mitä opimme? Jos koira ei oma-aloitteisesti vedä liinoja kiinni niin kuin nyt jostain syystä kävi niin älä vetäse tipua tonttiin heti vaan ota ensin koira haltuun ja ammu vasta sitten? Korjatkaa jos olen väärässä.....

Koirilla oli vielä sen verran virtaa että juoksutimme niitä pari erää läheisellä pellolla. Itä-Suomi kuittaa ja kiittää ; )

Kilpajuoksua


Hanaa Häkkinen, Rasva palaa


Taru Tykittää, jos rasva vielä palaa niin tippuu liivit päältä


Pimeä saapuu, mutta karavaani kulkee


Mielestäni minä voitin?

Setter vs Pointer

Viime sunnuntaina sain kovan luokan kiriapua harjoituksiin kun Punaisten Irlanninsettereiden Mr. North Karelia Juha Immonen koiransa Ljungviddens Red Shadow "Tarun" kanssa kunnioitti läsnäolollaan vaatimattomia tiluksiani. Tapasin Juhan ensi kertaa viime syksynä Pornaisten kokeissa ja ihailin että siinä vasta on todellinen Punaisten Irkkujen suurmies kun sillä on takkikin irskin nahkaa. Myöhemmin selvisi sen sen olevan vain mallia Beretta ; )

Olin suunnitellut harjoituksen siten että kävimme ensin sänkipellolla, sitten apilapellolla ja lopetimme harjoituksen oman tilukseni kotipellolle. Juhan koiralle ja Juhalle ei turhaan ole kasattu Irskipuolelta menestymispaineita sillä niin liukkaasti ja hyvin koira liikkui. Haku oli vauhdikasta ja tehokasta kattaen hakualueet hyvin. Harjoituiksessa oli kerrankin jotain tolkkua kun peltojen koko oli sitä luokkaa että juoksua kertyi noin 10-20min/pelto, eikä sitä perinteistä aamulla irti ja illalla taas nähdään tyyliin. Omakin koira huomasi joutuvansa ihan "oikeesti töihin" jos meinaasi juosta rinkiä setterin ympärillä. Lintutilanteita ei saatu kun lintuja ei noilla pelloilla yksikertaisesti ole ; )

Mutta seisonta kumminkin...................?



Jätä nyt ne rusakot jo seisomatta................!!**?+?`(/&%¤ Hellästi toruen ; )



Kerroppa se "koirankiellellä" koiralle että näitä saat seisoa ja näitä et...? Niinpä vastaa koira, mutta mitä on se mitä saan sitte seisoa?? Torilla Puluja vai...?

Onneksi Ljungviddens Red Shadow "Taru" jaksoi tykittää ja Kirittää. Mitä tästä opittiin? Kytke koira Rusakko seisonnalta ja vie kieltäen pois ja vastapainoisesti kehu lintutilanteissa? Seuraavaksi pannaan torstaina tipuja tonttiin joten todennäköisesti kaikki menee vähintäänkin pieleen ; )

Riistatarhaus tästä vielä puuttui!

Jottei olisi ajanvietto-ongelmia niin päätin aloittaa riistalintujen tarhauksen. Kolme vuotta olen tyhjiä peltoja, metsiä ja tuntureita talsinut mutta nyt tuli mitta täyteen. Hommasin Joensuuhun muutettuani perheelleni maatilan vuokralle ja rakensin yhdestä heinäladosta riistatarhan. Tarhaan otin Liperistä muutaman kymmentä fasaania ja kolme peltopyyparia. Tarha sijaitsee noin 9 hehtaarin peltoalueen keskellä, vanhassa heinäladossa. Kokoa on siten että pohjapinta-alaa on noin 2 neliötä/lintu ja korkeutta arviolta 4-5m.



Lintuina on ns. Siperian kantaisia peltopyitä (one and only), mongolian fasaania, saksalaista ja perinteistä Eurooppalaista metsästysfasaania. Lajit eroaa väritykse ja koon mukaan. Fasaanit ovat fasaaneja mutta pyyt taas aivan mainioita veijareita. Yksi niistä potee selvää Napoleon kompleksia ja luulee kahta päätä lyhempänä omistavansa koko tarhan. Lintuja käytetään istutukseen ja koirien koulutukseen. Jos homma alkaa enemmänkin kiinnostamaan niin määrää voi tulevaisuudessakin kasvattaa vaikka kaupallisten jahtien järjestämiseenkin. Nähtäväksi jää miten tässä tulee käymään. Tilannetta helpottaa se että paikallinen metsästysseura koostuu erittäin innokkaista petoeläinten jahtaajista joten yhtään kettua ei vielä ole päässyt tarhalle vierailemaan.



Linnut tekevät tarhassa toistuvasti lentoharjoituksia ja nousevat iltaisin aina luontaisesti ylös orsille yöpuulle joten piakkoin tapahtuvan istutuksen osaltakin näyttää hyvältä.

Saa nähdä minkälaisia komelluksia ja kohelluksia näiden kanssa saadaan aikaan. Yleensä siinä käy niin että mitä enemmän suunnittelee, sitä enemmän menee pieleen ; )

Aseliikkeen tietolinnut

Bloggaaminen alkakoon näin.

Kävin pari viikko sitten Aseliike Markus Remeksen luona tiedustelemassa rinnakkaispiippuista haulikkoa ystävälleni. Markuksen liike sattui sopivasti menomatkalla Muonioon, jossa tarkoituksena oli käydä tekemässä perinterinen Distance-riekkolaskenta.

Markus kehui kovasti omistavansa "tietolinnut" aseliikkeensä takapihalla. Tätä tietenkään uskomatta koira irti 50*100m nurmikolle. Hämmästys oli suuri kun koira löysi kuin löysikin peltopyyparven juuri sieltä mistä Markus sen kehui löytyvänkin.

Sara (Hirvasvuopion Cajo) aseliikkeen pyillä



Hyvän seisonnan jälkeen tapahtuneeseen nostoon olisi allekirjoittanut halunnut hieman lisää räjähtävyyttä. Tilanteessa olisi pitänyt myös itse edetä "räjähtävämmin" kohti lintuja. Nyt kävi niin että koira teki 3 kpl 2m spurtteja joista viimeinen siivitti noin 2m päästä koirasta toistakymmentä peltopyytä. Lintujen kunnioitus välittömästi istumalla oli puolestaan mallisuoritus. Mieleen hiipui ajatus siitä että peltopyitä on helpompi "kunnioittaa" sillä koira usein hämääntyy suuren parven pompusta ilmaan aivan kirsun alta.

Pyyt ilmassa



Mitä tästäkin opittiin: Nostoon mennään "suon yli että heilahtaa" reippaasti jolloin koira oppii nostoo lisää räjähtävyyttä.