Kotimaassa kun pellot on puimatta ja kyyhkykautta vielä odotellaan tuli aika suunnata pitkästä aikaa rakkaalle Saksanmaalle.

Reissumme suuntautui Bretoni mies Dr.Haran kera Bonnista noin 20km päähän Siebengeburg nimiseen pieneen kylään. Vanha Saksan tuttumme Mr.Phalke olikin meitä avosylin vastassa kentällä. Tästä alkoi taas yksi ikimuistoinen seikkailu Saksanmaalla!




Alueella on metsästysoikeus vain Saksan ystävällämme ja hänen tyttärellään joka on myös erittäin innokas metsästäjä ja lisäksi loisto ampuja. Suomalaiset ovat myös aina olleet kovassa "Sniperin"-maineessa, joten paineet sysättiin jo heti alkuillasta meidän niskaamme.

Saksan metsästyskulttuuri eroaa hyvin paljon kotomaisesta. Pääsroolissa on yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Metsästys ei ole Saksanmaalla Illalla känni ja aamulla suolille tyyppistä, vaan aivan jotain muuta. Lisäksi muu Saksalaisten järjestämä oheistoiminta metsästyksen väliaikoina on isännille erittäin tärkeässä roolissa. Vieraanvaraisuuteen kuuluu että Suomalaiset eivät saa kaivaa lompakkoaan esiin vaan Saksalaiset haluavat kustantaa itse kaiken. Peruslounas olutravintolassa on aina elämys! Siinä kyllä Pekka Puskan Pohjois-Karjala projektin opit unohtuivat alta aikayksikön kun vyöstä ei enään parin päivän päästä meinnannut löytyä yhtään vapaata reikää!



Lyhyesti kiteytettynä jahtimatka noudattaa seuraaavaa kaavaa:

Herätys klo 05.00
Torniin klo 06.00 Ohessa näkymä kuvatuna tyypillisestä peltopassista.



Tornista klo 09.30
Aamiainen Hotellissa 10.00 (majoitus upeassa metsästys "majassa")Kuva majan takapihalta:



11.-17.00 Cultur erlebenis (meseoita, olutravintoloita, metsästysliikkeitä, nähtävyyksiä, kahviloita ja konditorioita jne...)
18.00 Torniin
21.30 Tornista
22.00 Illallinen ja jahtilaulua sekä päivän metsästyskuninkaan (paikallinen tapa)juhlintaa. Siis jahteja ja loputonta syömistä ja syömistä! Kun äitee näkee kotona niin ojentaa lenkkarit kouraan jo suoraan ovelta.

Sama kaava toistuu seuraavana päivänä.

Retkemme ajoittui Elokuun alkuun jolloin metsästettävä riista koostuu Kauris pukeista ja urosvillisioista. Siat ovat tuolloin juuri maissipelloissa joten niiden näkeminen on harvinaista ja vaikeaa. Pukit ovat myös haastavampia ammuttavia koska ne eivät usein tule normaaliin tapaan ruokailemaan pelloille tai ruokintapaikoille. Pukit juoksentelevat alueelta toiselle naaraiden perässä. Näin ollen pukki juoksee tai kävelee usein vain tornin ohitse joten valmiina saa olla koko ajan. Toisaalta jos pellolle ilmestyy naaras vasojen kera toimii naaras myös hyvänä magneettina urokselle.

Kaiken kaikkiaan retki oli onnistunut ja saalistakin saatiin. Seuraavaksi on syytä alkaa valmistautua kotomaan jahtikauteen riekkolaskennalla ja kyyhkyjahdilla! Ohessa kuvakollaasi selityksineen.

Waidmansheill!

Valmiina aamupassissa. Kameralla pyrittiin saamaan kaato nauhalle. Tällä kertaa se jäi haaveeksi vaikka paljon muuta kauris actionia kuitenkin saatiin kortille taltioitua.



Ensimmäisen illan passipaikkana oli avoin pelto. Tähän passiin tuli kaksi vasaa ja yksi naaras. Pukki jätti tämän passin väliin. Tällä kertaa ; ) Ampumamatka oli tästä passista 100-300m. Aseena oli kuitenkin paikallisten lainaama Steyer Mannlicher cal. 7*64 joka soveltuu hyvin pitkille matkoille ampumista varten. Aseiden puolesta ei koskaan tarvitse pelätä. Ne on pedattu ja tarkkuutettu aina viimeisen päälle, joten vika on aina ampujassa. Tällä kertaa jokainen Soomi poijan pukki niijasi ensi töötistä joten ilkeää jälkiHund-Karusellia ei tarvinnut tällä kertaa käynnistää. On se mahtavaa juosta kiinni 200kg Villisika Geileria 2,5 korkeassa, pilkkopimeässä maissipellossa. Siinä on jännityskertoimet kohdallaan ; )



Onnellinen Suomalainen tarkka-ampuja, Royal Hunting Club Finlandin luottomies Dr.Hara ja Dobbel Bockit-samasta passista. Hänen aloitusillan peltopassista ammuttiinkin yhteensä kolme pukkia joten paikka osoittautui erittäin varmaksi pukkipaikaksi. Sortavat laukaukset tehtiin ca. 9,3*64 kiväärillä joka on erittäin hyvä myös peitteisen maaston omaavassa passissa.



Saksalaiset alkoivat kahden päivän jälkeen huolestua kun Jagt Hyttennin "Gylhausenista" alkoi uhkaavasti narikkatila loppua. Tämä ongelma hoitui helposti seuraavalla aamiasella jossa isäntämme möi ruhot suoraan hotellin kokille kesken aamiaisen. Ei muuten olisi mahdollista kotomaassa ilman 500 sivuista EU-pumaskaa ja noin 50 eri tarkastusleimaa. Minkä vuoksi? Kysyn vain?? Eikös se EU tarkoita että kaikki hoituu samalla lailla maassa kuin maassa? Niinpä..



Naaras saapuneena toisen illan peitteiseen metsäpassiin. Noin 40 min päästä passiin ilmestyikin Capital Bock joka kaatui allekirjoittaneen toimesta noin 80m päähän. Kaadon jälkeen isäntä suoritti paikalliset metsästysrituaalit ja vei trofeet reparoijalle. Nämä saapuvat parin viikon sisään Saksanmaalta valmiina suoraan kotiosoitteeseen ja ilman veloitusta. Pitäisikö meidänkin harrastaa saamaa vieraanvaraisuutta omissa jahdeissamme? Tälläisellä vieraanvaraisuudella moni Suomalainen saisi kutsun ympäri pallon ilmaisiin jahteihin?



Retken komein pukki antautui allekirjoittaneelle kolmannen illan passissa. Loppuaika tornissa kuluikin letkeästi pikkusikari huulessa, kanakoirakavereille lähetetyillä "terrorisointi" viesteille naureskellen ; ) Saksalaiset kehoittivat meitä olemaan aina kaadon jälkeen hiljaa ja valmistautua uuden pukin tuloon. Itse kyllä keskityin puhtaasti niihin pikkusikareihin, pukin kuvaamiseen ja tornissa avattuun pikku Jagermaisterin hillittyyn maisteluun. Yksi kaato illassa sai allekirjoittaneelle luvan riittää. Ahneellahan on se.... loppu! Ensi kerran Saksanmaalle Marraskuussa Sikajahtiin! Mutta se on taas uuden tarinan paikka se.....