Keskiviikkona 13.4.2011 kello 04:30 soi kello Niittylahdessa. Aukaistessa rähmäiset silmän ei ensimmäisenä mieleen juolahtanut ajatus siitä kuinka Mahtavaa on taas päästä yhdelle Kanakoira-kisareissulle. Edellisenä päivänä olohuoneen lattialle pakatun tavaramäärän autoon survominen aukaisi viimeistään rähmäsilmälle mistä oikein oli kysymys. Edessä olisi 1500km ja 16 tunnin ajo kohti Altan tunturikilpailua.
Pointteri Kebab tuijotti eteisen pahnalla omilla rähmäsilmillään miettien taatusti aivan samaa kuin isäntänsäkin: Tässä hommassa ei ole todellakaan ole yhtään mitään järkeä! Olipahan isäntä koettanut tehdä kaikkensa sen eteen ettei vain tarvitsisi lähteä minnekään. 3 päivää aiemmin oli hiekkatiellä juoksutettu etujalan anturasta nahkat kokonaan pois, muttei se näyttänyt lähtöpäätökseen vaikuttavan.
Ei kun rattiin ja keula kohti matkan ensimmäistä taukoa Jyväskylää. Hirvasvuopion mafiaveli oli saapunut Siuntiosta saakka Jyväskylään ”puolimatkan” krouviin.
Linjalan kävellessä ABC:n pihalla vastaan näytti mies enemmänkin olevan menossa Farmari-2000 messuille kuin Kanakoirakokeisiin. Jyväskylässä surkuttelimme kilpaa koiran anturoita sillä tuloksella että soitto Tikkakosken mannekiinille Savolaisen Terolle sai hänet säälistä luovuttamaan repullisen condura-sukkia koiralle.
Hanaa Häkkinen ja kohden Altaa.
Olimme Altassa paikallista aikaa 22.30 ja majoittauduimme tuttuun sekä turvalliseen Alta River Campiin. Illalla laadimme sotasuunnitelmaa lämpimien säiden varalle sillä hartaudella että taisi siinä vierähtää strategiapalaveri myös vähän seuraavan aamun puolelle. Seuraavan päivän vietimme tavaroiden pakkaamisessa tunturihiihtoa varten ja koiria huoltaessa. Päivää aiemmin saavuttaessa on myös se hyvä puoli ettei koirien tarvitse startata heti aamusta pitkän automatkan jälkeen. Illan aikana saapuivat myös kaikki muutkin Suomalaiset kilpaveljet koirineen Altaan.
Perjantai 15.4.2011 kello 06:00 ylös ja 08:00 alkavaan nimenhuutoon. Itselläni kävi hyvä tuuri kun samaan erään sattui tuttu Pointterimies Hannu Teppo, joten autokyytiä ei tarvinnut alkaa lahkeennoston ja peukalon avulla hankkimaan. Norjalaiset ovat kuitenkin niin mukavaa sakkia ettei kenenkään ole koskaan tarvinnut jäädä ilman kyytiä koealueelle. Meidän koealue sijaitsi Altasta hieman itään noin 45 min ajomatkan päässä majoituksesta.
Keli on aika pehmyt mutta kantoi kuitenkin kohtuullisesti noin kello 9.30 aloitetun kokeen alussa. Meidän ryhmässä oli Pointtereita, Irlannin ja Englannin settereitä, bretoneita ja saksanseisojia. Oman koirani vuoro oli haastaa Norjalainen Irski kolmannessa erässä. Laitoin koiralle nahattomaan etujalkaan condura-sukan jolloin Kebab vilkaisi minuun katseella joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. ”Jos ukko laitat tämän naurettavan töppösen jalkaan niin minä painelen suoraan tuon tunturin yli River Campiin” No eikun sukka sekä kuono kiinni ja koira hakuun.
Koira aloitti kuitenkin vauhdikkaasti ja hyvällä laajuudella. Noin 10 min kohdalla koira pamautti erään kummun juureen seisonnan. Ilmoitin tämän hyvällä ja selkeällä Suomen kielellä tuomarille joka myös ymmärsi hyvin Suomea. Inarista saapuneelta Korhosen Ilkalta olikin helppo kysyä toimintalupaa. Aamulla oli todella kova tuuli jonka vuoksi huusin Ilkalle että linnut saattavat olla hyvinkin kaukana koirasta. Kävelin noin 5m päähän koirasta ja annoin avanccin. Koira nosti hyvin ja yllätyksekseni siivittyi koiran edestä vain 5m päässä olevat kaksi riekkoa. Puhallus pilliin, persus tonttiin ja laukaus ilmaan. Koira sai luvan tarkastaa etumaaston jonka jälkeen erä jatkui vielä 10min ajan. Tuomari kertoi välikritiikissä (joka Norjassa annetaan aina joka parin jälkeen) haun olleen hyvää sekä koiralle oli siunaantunut täydellinen lintutyö. Silloin mieleeni syttyi pieni toivonkipinä jotta nytkö se vihdoin se ykkönen voisi tulla. No eipä hätää, se kipinä onneksi sammui iltapäivällä 47min haun jälkeen.
Toinen erä oli ihan ok, mutta maasto oli rikkonainen johtuen yhdestä tien sekä joen ylityksestä. Kebabin lintutyö oli päivän ainoa iltapäivällä pidettävään taukoon mennessä. Iltapäivällä tiputtauduimme tunturista hetkeksi alemmas laaksoon jolloin lämmennyt keli ja sen mukanaan tuomat ongelmat alkoivat korostua eri rotujen välillä. Pointterit, saksanseisojat ja raskaat setterit potkivat selkeästi lumesta läpi kun taas kevyet Irskit ja bretonit painelivat kuin tyhjää vain. Koirani kolmas erä sattui juuri pahimpaan saumaan laakson pohjalle jolloin 10 min uintinäytöksen jälkeen Korhonen kirjoitti AVO 2 tuloksen ja uimakanditaatin paperit koiralle. Ohjaaja oli erittäin lähellä tilatakseen itselleen Yleisradiolta t-paidan jossa lukee ”ikuinen kakkonen ja ylpeä siitä”. Tunturissa raikuneiden taputusten jälkeen olivat Norjalaiset hieman ihmeessään Suomipojan masentuneesta ilmeestä. Erämme jälkeen noustiinkin ylemmäs tunturin päälle jossa lumi kantoi ja lintujakin lopulta rupesi löytymään. Tosin lintujen käsittelyissä oli eri kandidaateilla siinä määrin puutteita jottei kyseisen tunturin jälkeen kenenkään tarvinnut enää perjantaipäivää jatkaa. Keula kohden majoitusta ja teroittamaan puukkoa pointterin hampaiden väliin huomista varten. Parviaisen Markku nappasi Gordonillaan AVO 1 joten Suomen leirissä ei jääty illalla ihan kokonaan laulamatta.
Lauantai 16.4.2011. Elvis lauloi aikoinaan ”It´s now or never” joka soi aamulla ennusmerkinomaisesti korvissa. Linjalan kanssa päätettiin jo edellisenä iltana että kisataan vain pe ja la vaikka sunnuntain startista oli jo maksettu. Samaan erään ei muita Suomalaisia sattunut mutta Korteniemi ylemmän armosta lainasi Pyssykorvan ”Hummerinsa” joten starttiviivallekin päästiin. Koe alue on Sennalandet nimisellä alueella joka sijaitsi noin 1h ajomatkan päässä Altasta Pohjoiseen.
Keli oli aamulla aivan karmea. Tuuli oli todella kova ja räntää tuli ensimmäisen tunnin aikana aivan vaakatasossa. Pointterini vuoro tuli taas kolmannessa erässä. Päätin heittää conrura-sukat reppuun koska mitään hävittävää tai säästettävää ei enää ollut. Koirasta näki heti alkuun että luvassa oli Suomi-Norja maaottelu. Koira paineli ”puukko hampaissa” pitkin tuntureita. Haku oli todella laajaa ja vauhdikasta. Välillä kelin pehmennyttyä koira vain lisäsi vahtia ettei vain paritoverina ollut bretoni pääsisi etupuolelle tai saisi vietyä lintuja kebabin edestä. Eka erä, ei lintuja.
Neljännessä erässä Irlannin Setteri esitti kaksi hyvää lintutyötä samassa erässä. Kebabin toiseen erään sattui kantava tunturi mutta kovaan myötätuuleen. 10min kohdalla koira pamahti seisomaan noin 200m päässä edessäni jonka me tuomarin kanssa myös molemmat näimme. Ilmoitin seisonnan mutta samalla riekko siivittyi oma-aloitteisesti koiran edestä. Puhallus pilliin ja persus tonttiin. Koira jäi paikalleen ja sai luvan jatkaa. Kritiikkinä oli linnunotto aralle linnulle sekä hyvää hakua. Kebab sai edelleen jatkaa.
Kolmas erä käynnistyi siten että 5 min jälkeen koira hieman jo tapaili seisontaa. Meinasin jo nostaa lapasta, (mutten hattua) mutta koira laajensikin hakua äkkiä ja lähti hakemaan jotain edessä olevan kummun taakse. Arvasin että sillä on pahat mielessä ja siellähän se kummun takana tökötti noin 100 päässä meistä. Itse olin hieman hankalasti sijoittuneena koiran tökötyksestä alaviistoon. Tuomari hiihti suoraan koiraa kohti. Sitten alkoivatkin olla kaikki katastrofin ainekset kassassa. Paritoverina ollut toinen pointteri näki koirani seisonnan lähtien juoksemaan koiraani kohti. Paritoverin Norjalainen ohjaajatar hiihti ohitseni tukka hulmuten huutaen ja pillittäen koiraansa kuin viimeistä päivää josta neidille varovasti hiukan huomautinkin. Oli se hienoa katsoa ja kuunnella kun ohjaajatar yritti täydellä huudolla sekä pillityksellä pysäyttää oman koiransa 20 m päässä oman koirani takana. Paritoveri pysähtyikin lopulta säestämään noin 5m päähän Kebabista jolloin päässäni alkoi soida taas Elviksen tuttu ”It´s now or never”.
Enempää en siimaa maaottelussa Norjalle antanut vaan karjaisin koirani nostoon. Koira nostikin räväkästi ja veti takapuolen tonttiin? Ensin en edes nähnyt lintuja jolloin tuomari huutaessa ”SKYTTE” tai jotain sinne päin. Latasin S&W putkesta täyslaidallisen samalla nähden riekot. Koirani paritoverilla oli jousi sen verran kireällä että se päätti saman tien pamauttaa koirani takaa kebabia hipoen päivän räväkimmän perään menon. Oma koira tuijotti vapisevin silmin meikäläistä miettien että kannattaisko mennä matkaan”. Vilkasin koiraan sillä ilmeellä että ”meneppäs perään niin kävelet Joensuu torilla koko kesän ne pirun Condurat koivissasi”
Koira valitsi istunnan niiden Conduroiden sijaan fiksu koira täytyy sanoa.
Tuomari tuli viereen ja kehui koiraan. Itse en viitsinyt kertoa mikä ihmeellinen voima voi Irskimiehen lainaamissa sukissa piillä. Ennen viimeistä erää tuomari laski minuutit ja kertoi että 40 min on kasassa ja seuraava erä on kebabin viimeinen 20 minuuttinen. Jännityksen luomiseksi kysyi tuomari molemmilta ohjaajilta noutotodistusta ja ilmoitti että hyvällä haulla ja ilman virheitä, tai linnun häviämistä molemmat ovat kiinni ykkösessä. Vuorossa oli elämäni pisimmät 20 minuuttia. Lopulta piina oli ohi ja tulokseksi julistettiin Vihdoin se AVO 1. Tuhansia ja tuhansia kilometrejä, satoja treenitunteja, pettymyksien ja omien virheiden jälkeen Mertarannan sanoin” Se on siinä”.
Seuraavaksi ohjelmassa oli olla sanojensa mittainen mies. Suoraan River Campiin, pullo Champanjaa, laatikko Cohiba-sikareja repusta, kaksi puutarhatuolia keskelle pihanurmikkoa ja Korhosen Ilkan kanssa nostamaan malja asiantuntijoille, eli koirille. Totuus on kuitenkin se että ohjaaja toimi pelkässä statistin roolissa puhaltaen kolmesti pilliin ja ampuen kahdesti ilmaan. Siinä ei kummoista pohjakoulutusta tarvita jotta moinen onnistuu meikäläiseltäkin. Se oikea asiantuntija kulkee siinä hihnan päässä.
Altan kokeista voi todeta että Altaan kannattaa mennä jo pelkästään tunnelman ja maisemien takia. Kokeet ovat aina hyvin järjestetty ja ne pidetään aina aivan upeissa tunturimaisemissa. Kokeet ovat fyysisesti erittäin rankat koiralle ja ohjaajalle. Hiihtäminen alkaa yleensä 9 maissa aamulla päättyen vasta 5- 7 maissa illalla. Jokainen voi arvioida että montako kilometriä tunturissa hiihdetään per päivä. Lisäksi pitkät siirtymät ja koiria pursuava ympäristö voivat olla erittäin stressaavia myös koiralle. Monet koirat jättävät ruokansa syömättä jopa päivien ajaksi joka näkyy monesti tunturissa katkenneina koirina. Koirien huolto päivän aikana korostuu juuri tunturikokeissa. Silti suosittelen kaikille tunturikokeita niiden vaativuudestaan huolimatta.
Suomalaiset koirat pärjäsivät tänä keväänä erittäin hyvin saaden kolme AVO 1 ja kolme AVO 2 tulosta. Kotimaan koiria arvostetaan erityisesti niiden hyvän haun ja erinomaisen linnunkäsittelytaidon ansiosta. Illalla suoritettu palkintojenjako on aina hauska kokemus. Porukkaa on aina paikalla 100-200 henkeä ja jokainen palkinnon saanut saa aina raikuvat aplodit. Illan jälkeen edessä oli enää 1500 km kotimatka. Kotiin illalla saavuttaessa oli olo se kuuluisa väsynyt mutta onnellinen.
Summa Summarun: Leuka rintaan ja kohden Voittajaluokan uusia nöyryytyksiä.
