Lapuan kenttäkokeissa kastuttiin kunnolla

Lämmöllä muistan niitä Norjan tuntureita joissa pikkusikarin tuoksun katkaisi ainoastaan hopeisesta taskumatista otettu Jägermaister napsu. Noita koirien upeaa liikettä tuntureilla ihaillessa laskettiin vain vyöllä roikkuvien lintujen ja aamun mätisiikojen määrää. Ai jai mitä elämään.



No eikun asiaa. Kun nyt oli alkanut kyllästyttää tämä herrojen herkku niin päätimme yhteisesti jättää ne vähät linnut Norjassa rauhaan ja suunnata Lapualle Kenttäkokeisiin. Ai miten mahtavaa oli aamulla katsoa säätiedotusta joka lupasi Lapualle vain 145 milliä sadetta ja kovaa tuulta. Puoli kahdelta aamuyöllä auton rattiin ja silmät ristissä kohden lakeuksia. No vettä tuli kuin esterin .......... koko päivän. Onneksi YKSI Irski rintaman kantavista voimista Tero Savolainen (mies joka on todellinen Tikkakosken mannekiini kun on ihan nimikko patruunatkin, olen kateellinen) neuvoi miten nämä nyky tiisselit puhaltaa lämmintä. Siinä oli värjötelty jo 3 h kylmässä autossa. Sitten muistin että olihan sitä sadetakkikin mukana. Niinpä tietysti. Pointteri Kebab makasi peräkontissa sen näköisenä että minähän en tuolle liejupellolle lähde ravaamaan. Mene vaan äijä ihan yksinäsi, ota vaikka joku pitkäkarvaisempi kaveriksi jos huvittaa.

No lähtihän se lopulta kun oikein houkutteli. Eka erä kulki nyt yllättävän hyvin. Ei ollut se normaali 70% vauhti vaan täysi 100% alusta alkaen. Toisessä erässä hävittiin linnut kun asiantuntija (mukamas) päätti lopettaa ojanvarsijuoksun 50m ennen sen päätöstä josta paritorveri loppuun jatkettua saikin lintutyön.

Kolmas erä Catan Orvarin parina tarjosi omalle koiralle pyyparven joka oli (tietysti kun on tämä meikäläisen tuuri ollut aina niin loistava) heinäladon sisälle. Enpä ole ennen nostanut pyyparve ladosta siten ettei niitä näe pyöveli (itse) ohjaaja (itse) tuomari eikä nostoa takana seurannut Henrik Standertskjöld-Nordenstamin pariskuntakaan. Onneksi ystävälliset Setteri-Terot, Savolainen ja Laaksonen kertoivat tuomarille että Avanccin jälkeen oli ladon toisesta ovesta lappanut pyitä solkenaan. Hienoa, ei tullut tyhjää seisontaa, mutta eipä tullut kyllä mitään muutakaan.........

Parasta tilanteessa oli se että taskut oli NIIN täynnä vettä että Remeksen pahvihylsyiset "Sellerit" oli turvonneet taskunpohjalla kaksin kertaiseksi. Niitä kun naama punasena survo piippuun koiran seisoessa 10m päässä miettien, että tähänkö tämä nyt per..... kaatuu. Ukko ei saa edes patia piippuun kun ne muka haisee ammuttaessa niin helevetin hyvälle....

Neljäs erä ja koko koepäivän viimeinen erä hävittiin sitten kirjaimellisesti hihnanmitalla (uusinta Orvarin kanssa). Cata löysäsi kokeneena ohjaajana Orvarin heti horisonttiin samalla kun tuomari aukaisi suunsa, samalla kun tämä onneton räpeltäjä vielä yritti repiä oman asiantuntijansa kaulasta sitä Prisman 3 euron hihnaa. Orvari kirmasi horisonttiin josta noin 25 sekunttia kestäneen juoksun jälkeen olikin pyyt kuonon edessä ja AVO 2 tyrkkäs takataskuun.

Mitä opittiin:

Hommaa semmonen hihna että koira syöksyy irti vaikka jo autonsivuikkunasta kun sitä vähänkin löysää, tarjoa Savolaiselle juustosämpylä niin se neuvoo miten auto puhaltaa lämmintä toistekkin, älä ota niitä pahvihylsyjä matkaa kun vettä sataa 20milliä.

Viikon päästä Joroistem kokeisiin. Saa nähä mitä siellä tulee vastaan. Se on varmaa että oottaa voi mitä vaan, Leidi Forttuuna näyttää olevan perinteisesti synkällä päällä. Onnea kuitenkin kaikille Lapuan kokeissa menestyneille.

KoulutusvideoTeaserin tekoa

Laitoimme hieman kokoon alkusyksyn koulutustapahtumia. Videolla esiintyvät:

12 kk Bretoni Fabu, 2 vuotias Irlanninsetteri Ljungviddens Red Shadow "Taru ja kolme vuotias pointteri hirvasvuopion Cajo "Sara".

Lisää luvassa heti kun aikaa koostamiseen ja kuvaamiseen saadaa järjestettyä. Video on kuvattu kokonaisuudessaan Niittylahden "Lilla Gård"-fasaanitilan tiluksilla. Nautinnollisia katseluhetkiä.

Jos linkki tökkii niin videon voi katsoa myös täältä:

http://www.youtube.com/watch?v=ePn_wXSbanA



Edellisen äänestyksen tulokset:

Kysymys: Pitäisikö Riekko rauhoittaa 2 vuodeksi?

Ei tietenkään kyllä niitä riittää: 62% vastauksista
Vuodeksi riittää hyvin: 25 % vastauksista
Ehdottomasti: 0% vastauksista
Ihan sama, kun meijän Jeppe ei seiso kumminkaan: 13% vastauksista.

Kiitos äänestäneille!

Lintuja ja räjähteitä Susirajalla

Ohessa lyhyt raporttia viime sunnuntain kanalintujahdista Lieksan Saloilta.
Kävin asiantuntijani kanssa (koira tykkää kun sitä kehuu asiantuntijaksi) Lieksassa jahdissa aivan Venäjän rajan pinnassa. Kauheasti ei muita metsästäjiä sunnuntaina näkynyt yhtä "salametsästäjä" porukkaa lukuunottamatta.

Autoja ei noin 40 saloteillä ajetun kilometrin aikana näkynyt kuin 3 kpl. Myöskään virkavallan edustajiin en törmännyt edes rajavyöhykkeen pinnassa. Lintuja oli yhteensä 3 pyytä, 3 Ukkometsoa, 3 Koppeloa sekä 5 teertä ja yksi metsäjänis, joista noin 30 % tuli vastaan tiellä. Lintutilanteita ei siunaantunut kuin 4 hyvää seisontaa. Tuuli oli välillä täysin tyyni joka ei paljoa auttanut jahtia. Linnut olivat lehden lähdöstä johtuen erittäin arkoja. Parhaimmillaan pääsin noin 15m päähän koirasta mutten yhtään sen lähemmäs.

Autolle mennessäni ohi ajoi epäilyttävän hiljaa musta, uudehko Chevrolet merkkinen maastoauto. Noin minuutin kuluttua kuuluikin kaksi laukausta muutaman sadan metrin päästä minusta. Hyppäsin autoon ja saavuinkin kahden metsäautotien risteykseen jossa kyseinen maastoa-auto oli juuri lähdössä. Ajoin auton rinnalle joka lopulta pysähtyikin ja avasi ikkunan. Takapenkille oli survoutunut 4 hyvin vaivautunutta metsästäjää ja etupenkille kaksi. Kysyin pojilta että olisi mitään näkynyt? " ei oo mitään näkyny" johon kysyin että kukas sitten äsken ampui? "Noo kaverit tuossa ampu" Johon kysyin että missäs ne ampu ja saiko ne mitään? "ei ne saanut, ku ne oli tulossa juuri autolle kun oltiin niitä hakemassa" Johon vastasin että niinpä varmaan pojat ja ajoin autolla pois. Tyypillinen autosta tai välittömästi auton virestä ampuminen jota tapahtuu saloilla valitettavan usein.

Toinen hauska tilanne sattui kun ajoin autollani ns. Jukolan Motin tietä pitkin, korven korpeen Junosenvaaran päälle. Kun palasin autolleni niin huomasin jo heinittyneessä ajourassa jonkun metallisen, ruosteisin putken pilkottavan sateen jäljeltä tiestä esiin. Potkin sitä esiin muutaman kerran jonka jälkeen kävin leukun autolta kaivaakseni sitä hieman "reunoilta". Paljoa en viitsinyt sitä kaivella kun hiekasta paljastui täysin sama kapistus kuin kuvassa (kuva ei ole tapahtuma paikalta). Merkkasin granaatin ammuksen kepillä ja muovipussilla jonka jälkeen soitto poliisille purkutoimia varten. Pitänee vissiin käydä lottoamassa kun tunti aikaisemmin oli molemmat Toyotan renkaat menneet ammuksesta yli että heilahti. Vällä sitä on hyvääkin tuuria ; )

Jos Pointteri olisi mennyt kovin kovakouraisesti nuunkimaan ammusta niin olisi vihdoinkin nähty se Pohjois-Karjalan Räjähtävin Avanssi ; )

Koe Nissen Koe

Aluksi tulee pahoitella puuttuvaa kuvamateriaalia kokeista! Kuva ei liity kokeisiin mitenkään. Siinä on vain niin hieno pystykorva ; )

Ajelin sunnuntaina 12.9 Nissen kokeeseen HML:aan (Iittala) ottaakseni osaa Legendaariseen Nissen kokeeseen. Päätin kaiken kukkuraksi vielä kiertää JNS:sta lähtöni jälkeen varmuuden vuoksi ihan Tampereen kautta kun tuo tiisselikin on Suomessa niin kovin halpaa.

Kokeet järjestettiin pelloilla jotka voisivat sijoittua tyyliltää johonkin Pornaisten ja Lapuan välimaastoon. Kokeet olivat hyvin järjestetty. Riistaa oli paljon ja jokaiselle koiralle (Finaaliparia en jäänyt seuraamaan ja toivon että myös siinä koirat pääsivät linnuille) luotiin mahdollisuus saada palkinto kotimatkaa varten.

Omat tessu aloitti (niin kuin lähes aina) tuommoisella 75-80% vauhdilla, josta tuomari (aivan asiasta huomauttikin) Ensimmäisessä erässä ei lintuja omalle eikä Jyväskylän lahjalle Suomen Kanakoirakulttuurin edistämiseksi Mr Markus Kallion punaiselle Irskillekkään suotu. Muuten erä sujui mukavissa merkeissä muistellessa Altan parkettien partaveitsien edesottamuksia ja lastentarhoihin kadonneita lakkeja.
Erässä tosin sattui koirani eteen komea kaurispukki mutta koira jätti onneksi tämän poron sukulaisen rauhaan.

Toisessa erässä alkoivatkin olla katastrofin (Katastrofi tarkoittaa ikävähköä tapahtumaa joka on yleensä epätoivottu ja on usein yhteydessä pahojen asioiden juonitteluun) ainekset ilmassa. Koira aloitti vaudikkaasti toisen pointterin kanssa kunnes se osin tuomarin vihjauksesta johtuen että "kannattaa varmaan tuo vasemmalla oleva ojakin tarkastaa" sekä ohjaajan käsimerkkejä seuraten ryhtäsi ojaan törmäten suoraan fasaaniin. Puhallus pilliin siten että kuula kiertää varmasti vieläkin sputnikin rinnalla maata, koiran persus tonttiin. Epäonneksi toinen koira päätti jatkaa "lintutarhassa" sillä seurauksella että viisi muutakin fasaani siivittyi karkuun. Näistä malli suorituksista sain omalle ison miinuksen törmäyksestä ja toinen koira pääsi venyttelemään loppupäiväksi omistajansa peräkonttiin.

Kolmas "armonerä" käynnistyi vauhdikkaasta. Paritoverina ollut setteri otti mallikkaan seisonnan ohjaajan tätä kuitenkaan ilmoittamatta. Oma tessu lähestyi Setteriä hiljentäen vauhtia siten kuin aikoisi alkaa säestämään sitä. Ilmeisesti lähestymisestä johtuen Setteri purkikin seisonnan jonka seurauksena molemmat hyppäsivät ojaan painaen rinta rinnan myötätuuleen noin 50m ajan. No tietysti törmäten peltopyyhyn. Molemmat istuivat mallikkaasti käskystä, mutta omani kaksi hyödyntämättä jäänyttä lintutilannetta olivat jo enemmän kuin kotimatkan arvoisia.

Engl.Setteri palkittiin myöhemmin vielä AVO3 palkinnolla ja oli sen kyllä ansainnutkin, kuin myös itse kotimatkanikin. Mitä jäi käteen:

950 km ajamista, kolme erää joissa yhteensä 17 minuuttia hakua, yksi syömätön eväsleipä ja suunnaton se eräs joka jääköön nyt lasten takia sanomatta.

Mitä opittiin. Lähetä/ohjaa koiraa enemmän potentiaalisiin paikkoihin tuulta tarkkaillen (vrt. toinen erä). Kokeet olivat kuitenkin hyvät ja tuomarointi oikeudenmukaista kaikin puolin. Onnea kaikille kokeessa menestyneille korille ja ohjaajille. JNS kiittää ja kuittaa.

Tipu, Tipu Torstaina

No Torstai se oli epätoivoa täynnä. Kaksi epätietoista muttei epätoivoista kanakoiraharrastajaa oli suunnitellut tekevänsä lintuharjoitteita fasaanikukoilla. Pihaan kurvasikin kuuden jälkeen Mr. North Karelian Irish Setter Immonen ja hänen Ljungviddens Red Shadow "Taru" jotka molemmat puhkuivat intoa riistatilanteita varten. Ja suunnitelmathan olivat kovat niinkuin arvata saattoi. Miten laittaa kukot niin että ne ovat vielä samalla hehtaarilla kun tullaan niitä koirien kanssa hakemaan. Peltojen keskellä on hyviä ns. kivisaarekkeita. Yhdessä oli kaadettu kuusi joka sai toimia päänäyttämönä. Lintu juuttisäkistä kuusenjuuren ja poistuminen takavasemmalle.

Ljungviddens Red Shadow "Taru" irti


ja kuinka ollaakkaan koira otti seisonnan juuri samaisen kuusen juureen. Valitettavasti kuva kollaasimme loppui Tarun osalta tähän koska kuvaaja siirtyi pyövelin hommiin. Seisonta on hyvä ja kiinteä. Juhan lähestyessä seisontaa alkoi kukko äänellä ja otti yhden metrin spurtin kallion päälle. Tilanne oli jännittävä koska pyöveli ja Juha näkivät linnun mutta koira ei, koska oli kallion juurella juuri kuusen takana. Nostoon olisimme halunneet vähän enemmän "räjähtävyyttä", mutta koira nosti linnun kuitenkin ja pyöveli laittoi linnun siivet suppuun. Harmillista oli se ettei koira nähnyt epäonnekseen pudotusta pellolle ollenkaan. Juha ohjasi koiran pudotuksen suuntaan, josta koira pienellä kannustuksella tarttui kuin tarttui lintuun kiinni. Kaikista mahdollisista muuttujista huolimatta oli harjoitus ihan hyvä.

Seuraavaksi panimme Pontteri Kebabin asialle. Kuvat kertovat tapahtumien kulun:

Seisonta tilanne


Tarkennusta


Piikissä on


Nosto


Pysäytys


Persus tontiin



Tuu alas sieltä................?^*`?=R:*P


Kuten kuvista näkyy oli Kukon liikehdintä suuri yllästys pyövelille. Lintu lähtikin lähes koiraa ja ohjaajaa päin eikä pois päin niin kuin kukon kanssa etukäteen kyllä sovittiin. Onneksi oli sen verran malttia matkassa ettei tullut pudotettua sitä metrin päähän koirasta vaan koiran pysäytyksen jälkeen laukaus 80 m päässä lentävään lintuun. No kuuseenkan se nousi ja siellä pysyi, vaikka yritin kyllä kuusen alla puhua sitä ympäri tulemaan kuusesta alas. Mitä opimme? Jos koira ei oma-aloitteisesti vedä liinoja kiinni niin kuin nyt jostain syystä kävi niin älä vetäse tipua tonttiin heti vaan ota ensin koira haltuun ja ammu vasta sitten? Korjatkaa jos olen väärässä.....

Koirilla oli vielä sen verran virtaa että juoksutimme niitä pari erää läheisellä pellolla. Itä-Suomi kuittaa ja kiittää ; )

Kilpajuoksua


Hanaa Häkkinen, Rasva palaa


Taru Tykittää, jos rasva vielä palaa niin tippuu liivit päältä


Pimeä saapuu, mutta karavaani kulkee


Mielestäni minä voitin?

Setter vs Pointer

Viime sunnuntaina sain kovan luokan kiriapua harjoituksiin kun Punaisten Irlanninsettereiden Mr. North Karelia Juha Immonen koiransa Ljungviddens Red Shadow "Tarun" kanssa kunnioitti läsnäolollaan vaatimattomia tiluksiani. Tapasin Juhan ensi kertaa viime syksynä Pornaisten kokeissa ja ihailin että siinä vasta on todellinen Punaisten Irkkujen suurmies kun sillä on takkikin irskin nahkaa. Myöhemmin selvisi sen sen olevan vain mallia Beretta ; )

Olin suunnitellut harjoituksen siten että kävimme ensin sänkipellolla, sitten apilapellolla ja lopetimme harjoituksen oman tilukseni kotipellolle. Juhan koiralle ja Juhalle ei turhaan ole kasattu Irskipuolelta menestymispaineita sillä niin liukkaasti ja hyvin koira liikkui. Haku oli vauhdikasta ja tehokasta kattaen hakualueet hyvin. Harjoituiksessa oli kerrankin jotain tolkkua kun peltojen koko oli sitä luokkaa että juoksua kertyi noin 10-20min/pelto, eikä sitä perinteistä aamulla irti ja illalla taas nähdään tyyliin. Omakin koira huomasi joutuvansa ihan "oikeesti töihin" jos meinaasi juosta rinkiä setterin ympärillä. Lintutilanteita ei saatu kun lintuja ei noilla pelloilla yksikertaisesti ole ; )

Mutta seisonta kumminkin...................?



Jätä nyt ne rusakot jo seisomatta................!!**?+?`(/&%¤ Hellästi toruen ; )



Kerroppa se "koirankiellellä" koiralle että näitä saat seisoa ja näitä et...? Niinpä vastaa koira, mutta mitä on se mitä saan sitte seisoa?? Torilla Puluja vai...?

Onneksi Ljungviddens Red Shadow "Taru" jaksoi tykittää ja Kirittää. Mitä tästä opittiin? Kytke koira Rusakko seisonnalta ja vie kieltäen pois ja vastapainoisesti kehu lintutilanteissa? Seuraavaksi pannaan torstaina tipuja tonttiin joten todennäköisesti kaikki menee vähintäänkin pieleen ; )

Riistatarhaus tästä vielä puuttui!

Jottei olisi ajanvietto-ongelmia niin päätin aloittaa riistalintujen tarhauksen. Kolme vuotta olen tyhjiä peltoja, metsiä ja tuntureita talsinut mutta nyt tuli mitta täyteen. Hommasin Joensuuhun muutettuani perheelleni maatilan vuokralle ja rakensin yhdestä heinäladosta riistatarhan. Tarhaan otin Liperistä muutaman kymmentä fasaania ja kolme peltopyyparia. Tarha sijaitsee noin 9 hehtaarin peltoalueen keskellä, vanhassa heinäladossa. Kokoa on siten että pohjapinta-alaa on noin 2 neliötä/lintu ja korkeutta arviolta 4-5m.



Lintuina on ns. Siperian kantaisia peltopyitä (one and only), mongolian fasaania, saksalaista ja perinteistä Eurooppalaista metsästysfasaania. Lajit eroaa väritykse ja koon mukaan. Fasaanit ovat fasaaneja mutta pyyt taas aivan mainioita veijareita. Yksi niistä potee selvää Napoleon kompleksia ja luulee kahta päätä lyhempänä omistavansa koko tarhan. Lintuja käytetään istutukseen ja koirien koulutukseen. Jos homma alkaa enemmänkin kiinnostamaan niin määrää voi tulevaisuudessakin kasvattaa vaikka kaupallisten jahtien järjestämiseenkin. Nähtäväksi jää miten tässä tulee käymään. Tilannetta helpottaa se että paikallinen metsästysseura koostuu erittäin innokkaista petoeläinten jahtaajista joten yhtään kettua ei vielä ole päässyt tarhalle vierailemaan.



Linnut tekevät tarhassa toistuvasti lentoharjoituksia ja nousevat iltaisin aina luontaisesti ylös orsille yöpuulle joten piakkoin tapahtuvan istutuksen osaltakin näyttää hyvältä.

Saa nähdä minkälaisia komelluksia ja kohelluksia näiden kanssa saadaan aikaan. Yleensä siinä käy niin että mitä enemmän suunnittelee, sitä enemmän menee pieleen ; )

Aseliikkeen tietolinnut

Bloggaaminen alkakoon näin.

Kävin pari viikko sitten Aseliike Markus Remeksen luona tiedustelemassa rinnakkaispiippuista haulikkoa ystävälleni. Markuksen liike sattui sopivasti menomatkalla Muonioon, jossa tarkoituksena oli käydä tekemässä perinterinen Distance-riekkolaskenta.

Markus kehui kovasti omistavansa "tietolinnut" aseliikkeensä takapihalla. Tätä tietenkään uskomatta koira irti 50*100m nurmikolle. Hämmästys oli suuri kun koira löysi kuin löysikin peltopyyparven juuri sieltä mistä Markus sen kehui löytyvänkin.

Sara (Hirvasvuopion Cajo) aseliikkeen pyillä



Hyvän seisonnan jälkeen tapahtuneeseen nostoon olisi allekirjoittanut halunnut hieman lisää räjähtävyyttä. Tilanteessa olisi pitänyt myös itse edetä "räjähtävämmin" kohti lintuja. Nyt kävi niin että koira teki 3 kpl 2m spurtteja joista viimeinen siivitti noin 2m päästä koirasta toistakymmentä peltopyytä. Lintujen kunnioitus välittömästi istumalla oli puolestaan mallisuoritus. Mieleen hiipui ajatus siitä että peltopyitä on helpompi "kunnioittaa" sillä koira usein hämääntyy suuren parven pompusta ilmaan aivan kirsun alta.

Pyyt ilmassa



Mitä tästäkin opittiin: Nostoon mennään "suon yli että heilahtaa" reippaasti jolloin koira oppii nostoo lisää räjähtävyyttä.